maanantai 11. kesäkuuta 2018

Pohjanmaalla

pe 8.6.

Saavuimme Oulun seudulle illalla ja ajoimme suoraan Yli-Iihin. Jo viikon paikalla oleillut sininärhi löytyi nopeasti. Se istui vuoroin sähkölangalla, vuoroin koivussa ja saalisteli aktiivisesti jotain ojan pohjalta. Paikalla oli pari muutakin autokuntaa ja paikallisella isännällä riitti ihmettelemistä etelän bongareiden touhuissa.

Scoping-kuvaa sininärhestä (videolla ei ole ääntä):



la 9.6.

Yön vietimme Iin sillat -campingin mökissä. Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Liminganlahdelle Virkkulan torniin, josta näimme tietysti useita mustapyrstökuireja ja muita kahlaajia. Limingalta matka jatkui Kalajoen Vihaspauhaan, missä havaitsimme mm. pikkutiiroja, merikihuja ja karikukkoja. Kävimme myös hiekkasärkillä, joiden lampareissa näkyi lapinsirrejä ja tyllejä. Illaksi siirryimme Evijärvelle, missä meillä oli majoitus sikäläisen campingin mökissä. Evijärven lintutornista seurasimme mustatiiroja, joita näkyi kolmekin kerralla. Tornin edustalla uiskenteli myös pari kaakkuria ja suolla hautoi sääksi pesässään.

Mustatiiramaisemaa Evijärven tornista

su 10.6.

Sunnuntain ensimmäinen kohde oli Merenkurkun saaristo Mustasaaressa. Tällä kertaa käynnin aiheena eivät olleet linnut vaan halusin nähdä maankohoamisrannikkoa. De Geer -moreenit näkyivätkin hyvin Svedjehamnin yli 20 metriä korkeasta tornista.

 Merenkurkun maankohoamisrannikkoa - Unescon maailmanperintökohde


Kotimatkalla poikkesimme Kriistinankaupungin Hamnfjärdenissä bongaamassa avosetin. Lintu oli hyvin nähtävissä tornin edustan lietteillä. Matalalla sisälahdella oli muutenkin paljon lintuja, mm. jo syysmuutolla olevia mustavikloja ja yksinäinen vesipääsky.

Scoping-kuvaa avosetistä:



Merikarvian Lankoskella pysähdyimme syömään ja samalla kävimme katsomassa tietysti virtavästäräkkiä, joka oli taas helposti nähtävissä koskella.


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Parikkalassa

la 2.6.

Saavuimme Parikkalaan illansuussa ja majoituimme hotelli Laatokan Porttiin. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Parikkalan patsaspuisto. Ihmeteltyämme yli 500 betonipatsasta kävimme syömässä ja pikaisesti Siikalahden patotiellä.
Patsaspuiston joogaajat
Auringonlaskun jälkeen suuntasimme tunnetulle heinäkurppien soidinpaikalle aivan rajavyöhykkeen tuntumaan. Ilta oli lämmin ja tyyni. Kuovit ja ruisrääkät pitivät mekkalaa, mutta heinäkurpat eivät harmiksemme soidintaneet. Muutaman kerran olin kuulevinani heikosti soidinääntä, mutta havainto jäi epävarmaksi. Illan aikana kävimme tarkistamassa myös paikan, jossa edellisenä yönä oli laulanut pikkukultarinta, mutta siitä ei nyt ollut merkkiäkään. Siikalahdella oli äänessä tavanomaisia yölaulajia. Illan ja yön parhaaksi anniksi jäi läheltä pyyhkäissyt kehrääjä ja kuhankeittäjän laulu, joka minulta tosin jäi kuulematta. Takaisin hotellilla olimme yöllä kahden aikoihin.


Siikalahtea illalla


su 3.6.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Siikalahden torneissa ja opastuskeskuksessa. Sieltä matka jatkui kohti vaikuttavia Mykkiin kiviä, jotka ovat Pohjoismaiden suurin siirtolohkareryhmä. Järkäleiden välissä on luolia, joissa on kertoman mukaan piiloteltu venäläisiltä isonvihan aikana.

Kävimme päivän aikana muutamalla Parikkalan lintupaikalla, mutta mitään ihmeempiä ei löytynyt. Illalla lepäilimme hotellilla ja yöllä suuntasimme taas heinäkurppapaikalle. Soidinta ei tänäkään yönä kuulunut ja Siikalahdellakin olivat äänessä lähinnä hyttyset, joten reissun lintuanti jäi vaatimattomaksi.



ma 4.6.

Aamupäivällä otimme suunnan kotia kohti. Ruokolahdella poikkesimme Edefeltin jalanjäljissä kirkonmäellä ja Suomen ehkä erikoisimmalla siirtolohkareella, Kummakivellä. Puumalan kahvitauolla saimme päähämme lähteä vielä Ristiinaan katsomaan Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kotimatkalla teimme vain yhden lintupysähdyksen tuulisella Riihimäen Sammalistonsuolla.


Kummakivi

Astuvansalmen kalliomaalauksia