sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Syysretkeilyä

ke 17.10.

Kävin bussilla Turussa asioilla. Samalla reissulla poikkesin tutustumaan Katariinanlaakson luonnonsuojelualueeseen. Ajatuksenani oli päästä kuvaamaan siellä jo pitempään viihtynyttä pähkinänakkelia. Nakkelipaikka löytyi helposti, mutta lintua ei näkynyt. Ruokintapaikalla riitti kyllä muuten säpinää. Sää oli kuitenkin pilvinen ja paikka pimeä, joten tyydyin kuvaamaan oravien ja tiaisten syömätouhuja kännykällä.

Jossain vaiheessa pähkinänakkeli yllättäen ilmestyi äännellen takaani. Sen jälkeen se kävikin jatkuvasti ruokintakivellä ja otti pähkinöitä myös suoraan kädeltä. Aurinkokin alkoi lopulta paistamaan, mutta vikkelää lintua oli silti vaikea kuvata, koska se vaihteli ruokapistettä jatkuvasti. Oli kuitenkin mukava kokemus päästä ruokkimaan nakkelia ja oravia kädestä. Alla käsivaralta kuvaamani kännykkävideo:



to 18.10.

Kävin Helsingissä. Reissu ei ollut lintureissu, mutta koska reitin varrella oli viitatiaispaikka, niin pakkohan siellä oli käydä. Jäin metrosta Herttoniemen asemalla ja paikka löytyi lyhyen kävelymatkan päästä. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin viitatiainen saapui. Lintu äänteli onneksi aktiivisesti, joten se oli helppo huomata ja tunnistaa. Paikalla oli lisäkseni neljä lintuihmistä ja kaikki saivat linnusta havainnon.


la 20.10.

Lähiretkeilimme LHLH:n alueen pohjoisosissa, lähinnä Urjalassa. Aluksi kävimme katsomassa, oliko Kokonjärven morsiosorsa vielä paikalla. Sorsaa ei löytynyt, mutta Kokonjärven uimarannan lähellä suuren kuusen latvassa istunut varpuspöllö ilahdutti syyshuudollaan.

Rutajärvellä ui nuori kaakkuri ja useita silkkiuikkuja. Kortejärven tornista näkyi paljon mm. haapanoita, mutta mukavimmat havainnot saimme järven pohjoispäästä. Olimme juuri kiikaroimassa neljää merikotkaa, kun ruovikosta kuului toivottu ääni: viikstimali. Ääni liikkui ruovikon yllä, mutta näköhavaintoa emme silti saaneet. Minulle mukava uusi LHLH-pinna.

Humppilan Myllynkulmalla näimme syksyn ensimmäisen koskikaran. Poikkesimme vielä Kiipunjärvellä, joka ei tarjonnut linnun lintua.


su 21.10.

Lähiretkeily jatkui, nyt yhdistyksen alueen eteläosissa. Tammelan Pyhäjärvellä oli melko hiljaista. Papinnokasta näkyi valkoposkihanhiparvi ja muutama uivelo, Patasaaresta alleja, koskeloita ja harmaahaikara.

Someron Oinasjärvellä oli noin 300 kanadanhanhea. Mikäköhän niitä vetää juuri tälle järvelle? Järven yli lentänyt merikotka aiheutti hanhissa pientä hermostumista, mutta ei paniikkia.

Lepänsangan pelloilla oli isohko vapoparvi ja viitisenkymmentä töyhtöhyyppää. Halkjärvellä oli hiljaista, samoin Painiojärvellä.

Matkalla Somerolle poikkesimme Letkun koulun pihassa etsimässä kuppikiveä. Varsinainen kivi jäi löytymättä, mutta pihassa oli myös erikoisesti haljennut "kuppikallio". Kallion kuppien alkuperästä ja aitoudesta ei ole varmuutta.



tiistai 16. lokakuuta 2018

Utön syksyä

pe 12.10.

Saavuimme Utöhön myöhään illalla.


la 13.10.


Poutainen ja ajankohtaan nähden lämmin päivä. Etelätuuli puhalsi noin 7 m/s, mutta se ei saarella juuri tuntunut. Lähdimme liikkeelle aamulla 7.30. Staijata ei kannattanut, joten kiertelimme saarta pari tuntia. Pikkulintuja oli paljon liikkeellä, mutta eteen ei sattunut mitään myöhäistä keltavästäräkkiä ja haarapääskyjä mielenkiintoisempaa.

Tiaisia oli saarella paljon.

Hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme kiertelyä. Rastaita ja tiaisia oli paljon, mutta muuten aamupäivä oli todella hiljainen. Radiopuhelimetkin olivat mykkiä iltapäivään asti. Puoli kolmen aikoihin suuntasin raripuskan ohi kohti Itärantaa. Tenovuon Jorma katseli raripuskaa ja kertoi nähneensä mielenkiintoisen näköisen linnun menevän puskaan. Jäin paikalle ja pian Jorma huomasikin hippiäisuunilinnun. Ehdin saada pari huonoa kuvaa linnusta ennen kuin se sukelsi takaisin pensaan uumeniin (kuvat alla). Radiopuhelinhälytyksen jälkeen paikalle saapui kolme muutakin lintuihmistä, mutta lintu ei enää näyttäytynyt.



Päiväkahvin ja -tauon jälkeen jatkoimme kiertelyä muutaman tunnin ilman merkittävämpiä havaintoja.



su 14.10.

Sää oli aurinkoinen ja poutainen koko päivän, mutta staijata ei tänäänkään kannattanut. Päivä kului saman kaavan mukaan kuin edellinenkin. Muuten hiljaisen lintupäivän piristys oli hieman ennen puolta päivää Itärannalta löytynyt pikkusirkku, jonka ehtivät nähdä kaikki halukkaat.

Lepohetki raripuskan juurella.


Sataman joutomaalla ruokaili koko päivän kaksi kangaskiurua. Pikkusirkun lisäksi sain muutaman uuden utöpinnan mm. pyrstötiaisista.

Illalla saunoimme hotellin rantasaunalla.

Maanantaiaamun kaunis auringonnousu.

ma 14.10.

Kaunis syyssää jatkui. Aamulla etsiskelimme Itäniityllä nähtyä suopöllöä, mutta se ei suostunut näyttäytymään meille. Lammashaasta löytyi kuitenkin retkelle uutena lajina vielä pikkusieppo. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme ja siirryimme klo 14 lähteneelle Eivorille. Aurinko lämmitti mukavasti, joten matka taittui kannella. Mantereella olimme jo hieman puoli kuuden jälkeen.