Kahden eliksen päivä

la 26.5.

Aamulla kävin pyörällä Tammelassa Saaren Kansanpuistossa hakemassa ekopinnoja vanhan metsän lajeista. Idänuunilintua en saanut, mutta kahdella pikkusieppokoiraalla oli polun varrella kilpalaulantaa.

Iltapäivällä lähdimme kohti länsirannikkoa pääkohteena Kristiinankaupungin kyläpöllönen. Kun olimme päässeet Harjavaltaan asti, puhelimeen kilahti tieto Puurijärvellä nähdystä kahdesta valkosiipitiirasta. Olimme vain 40 km päässä havaintopaikasta, joten käänsimme auton kohti Kokemäkeä. Linnut löytyivät nopeasti Kärjenkallion lintutornista ja sain suunnittelemattoman eliksen. Eliskahvit joimme Ulvilan Leineperissä ja tutustuimme samalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ruukkikylään.

Matka jatkui Merikarvialle, mistä meillä oli majoitus varattuna. Lankoskella pysähdyimme bongaamaan koskella viihtyvän virtavästäräkin. Purimme tavarat Mericampingin mökkiin, kävimme keskustassa syömässä ja odottelimme iltaa. Kymmenen aikaan lähdimme kohti Kristiinankaupunkia. Matkalla poikkesimme nopeasti Siipyyn tornissa ja pääkallopaikalle Siipyyn kylälle saavuimme yhdentoista aikaan.

Olin turhautunut jo vartin odottelun jälkeen. Hyttysiä oli paljon ja seisoskellessa tuli nopeasti kylmä. Onneksi kyläpöllönen aloitti konserttinsa aikaisin. Ensimmäiset vihellykset lintu päästi 23.48 ja sai siten kolmikymmenpäisen yleisönsä valpastumaan. Sen jälkeen se oli hetken hiljaa ja aloitti aktiivisemman ääntelyn hieman puolenyön jälkeen. Jossain vaiheessa lintu vaihtoi tien toiselle puolelle ja lensi lähes ylitseni. Harmillisesti en tajunnut ohilentoa ennen kuin lintu oli jo takanani ja näin siitä vain vilahduksen. Joka tapauksessa turhautuminen vaihtui iloksi päivän jo toisesta eliksestä.

Kaverin kuvaama video Siipyystä:

su 27.5.

Aamulla lähdimme kotimatkalle Porin kautta. Yyterissä oli hiljaista. Kahlaajia lietteillä oli jonkun verran, mutta ne olivat kaukana ja pahassa väreilyssä. Pari tundrakurmitsaa erottui sirrien joukosta. Sitruunavästäräkki ilahdutti pysähtymällä hetkeksi tornin viereiseen puuhun. Kotikulmilla kävimme vielä Urjalan Kortejärvellä, mutta hiljaista oli sielläkin.

Utön kevättä

pe 27.4.
Saapuminen Utöhön myöhään illalla.

la 28.4.

Dokkarikuva sepelrastaasta.

Kello oli soimassa viideltä, jotta ehtisin kuvaaman auringonnousua. Taivaanrannassa oli kuitenkin sen verran pilviä, että auringonnousu jäi vaatimattomaksi. Loppupäivän kyllä paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Itärannalla oli kahdeksan merisirriä hyvällä katseluetäisyydellä. Yksi luotokirvinenkin näyttäytyi ja Itäniityllä mylvi luhtakana. Telttapaikalla pyöri arka sepelrastas, jonka saimme lopulta kiikariin monen yrityksen jälkeen. Mustaleppälintuja oli saaressa useita.

Aurinkoinen ja lämmin päivä houkutteli esiin paljon rantakäärmeitä. Parhaimmassa kasassa helikopterikentällä oli seitsemän yksilöä. Yksi iso naaras ja kuusi pienempää koirasta.

Kolme kasan seitsemästä rantakäärmeestä.

su 29.4.
Aamulla kello soi puoli kuusi. Päivä oli harvinaisen tuuleton. Kiertelimme saarta aamiaiseen asti, mutta mitään ihmeempää ei näkynyt.

Päivällä sateli, mutta sateen vähän rauhoituttua lähdimme taas liikkeelle. Hyönteissyöjien määrä oli lisääntynyt. Mustapääkerttuja oli saaressa lähemmäs sata ja niitä näki jopa pieninä parvina. Myös pensastaskuja ja leppälintuja oli joka paikassa. Itärannalla oli kaksi karikukkoa ja kylältä saimme vihdoin Utö-pinnan nokkavarpusesta.

Päivä päättyi kauniiseen auringonlaskuun.

ma 30.4.
Aamu valkeni selkeänä, mutta seitsemän aikaan saaren päälle laskeutui sumu. Aamukierros ei tuottanut uusia lajeja.

Aamuaurinko lammashaassa.

Kesken aamiaisen laiton radiopuhelimen kautta tuli tieto kylällä nähdystä 2kv sepelsieposta. Aamiainen sai odottaa ja lähdimme lintua etsimään. Löysin sepelsiepon uudestaan museon takaa, mutta se oli vain hetken paikallaan ja sen ehti lisäkseni nähdä vain yksi henkilö. Ankarasta etsinnästä huolimatta lintua ei enää löydetty. Sepelsieppoa etsiessä sattui kiikariin myös kevään ensimmäinen pensaskerttu.

Sepelsieppohälytys keräsi hetkessä saaren lintuharrastajat löytöpaikalle.

Ennen lähtöä kiertelin lähinnä kylällä. Majakan kalliolla kangaskiuru lähti jaloista ja myöhemmin nuolihaukka lensi yli. Utö-pinnoja on nyt 103. Paluumatka vietettiin leppoisassa säässä Eivorin kannella kihuja, ruokkeja ja riskilöitä katsellen. Nötössä näimme taas yhden sepelrastaan.

Videolla ottamaani scoping-kuvaa Itärannan merisirreistä ja karikukoista: