Myyrätalvi

Uudenvuodenpäivän aamulenkillä tein ekaekaa-havainnon peukaloisesta. Peukku on aktiivinen jo ennen auringonnousua ja tälläkin kertaa sen rätinä kuului Loimijoen jäiseltä rannalta, kun oli vielä hämärää. Ääni liikkui niin nopeasti paikasta toiseen, että niitä oli todennäköisesti kaksi.

Tammikuun viidentenä oli talvilintulaskennan vuoro. Reitti on tylsä ja laskenta sen takia usein pakkopullaa. Uudet reittilajit tuovat pientä piristystä. Syyslaskennassa sain teeren ja nyt lentokentän sähkölangalla istuneen piekanan, joka jäi peltoaukealle koko talveksi. Pikkunisäkästilanne Lounais-Hämeessä oli sen verran hyvä, että talvehtivia piekanoja, tuulihaukkoja ja hiiripöllöjä havaittiin useampia yksilöitä.

”Teurastajan” eli isolepinkäisen varastoima metsämyyrä lentokentän peltoaukean puussa. Myyrä oli jo seuraavana päivänä hävinnyt, mutta todennäköisesti jonkun muun kuin lepinkäisen suuhun. Harakat ainakin partioivat paikalla. Forssa, 12.1.2025

Citymarketin pihlajissa hyöri viimeisten marjojen kimpussa räkättirastaita, joista ehdin napata muutaman kuvan ennen hämärän laskeutumista. Kuvaaminen kaupan parkkipaikalla koettelee hermoja jatkuvan ihmisvirran säikyttäessä linnut vähän väliä liikkeelle.

räkättirastas, Forssa 5.1.2025

Räksien joukossa vilahti pienempi rastas. Seuraavana päivänä varmistui, että se oli punakylkirastas, joka ei ole mitenkään tyypillinen talvilaji alueellamme. Tiirassa on vain neljä aiempaa havaintoa talvikuukausilta. Tänä talvena Suomeen jäi poikkeuksellisen paljon punakylkiä ja varmasti niitä olisi löytynyt rastasparvista enemmänkin tarkalla syynillä.

 

Punakylkirastas, Forssa 6.1.2025. Ilmassa oleva sumu tekee kuvasta utuisen.

Viime talvena huomasin Loimijoessa erikoisen sinisorsan, joka on viettänyt samassa paikassa myös tämän talven. Olen ajatellut sen olevan intersukupuolinen yksilö eli naaras, jonka höyhenpuku alkaa naishormonien puutteen takia muuttua koiraalle tyypilliseksi. Naaraslinnuksi määritystä tukevat kyljessä pilkottavat ruskeat höyhenet ja vain yksi pyrstökiehkura. Nokan väri on kuitenkin oudon keltainen, vaikkakaan ei yhtä kirkas kuin selkeiden koiraiden. Yleensä intersukupuolisten lintujen nokka jää naaraalle tyypillisen väriseksi eli oranssi-mustaksi. Viime vuonna otetussa huonossa kännykkävideossa näkyy kuitenkin vähän mustaa nokassa eli nokka näyttää kellastuneen viime talvesta. Helmikuussa näin linnun lepäilevän joen rannassa yhdessä naaraan kanssa, mikä taas vaikuttaa koiraan käytökseltä. Tosin intersukupuoliset naaraslinnut saattavat höyhenpuvun muuttumisen lisäksi myös alkaa käyttäytyä kuten koiraat, joten kallistun määrittämään tämän naaraaksi.

sinisorsa, Loimijoki, Forssa 10.1.2025

sinisorsa, Loimijoki, Forssa 24.2.2025

Helmikuussa jatkui tammikuun kaltainen vähäluminen tai jopa lumeton talvi. Lentokentän pelloilla näkyi niin eläviä kuin isolepinkäisen varastoimia myyriä. Näin hyvä myyrätalvi oli viimeksi vuonna 2009, tosin silloin myyriä oli vielä moninkertaisesti enemmän. Muistan niitä vilistäneen jaloissa niin, että "hiirikammoiset" olisivat jo panikoituneet.

peltomyyrä, Forssa 8.2.2025

Helmikuun puolivälissä oli hyviä pöllöilmoja, mutta kävelyetäisyydellä kotoa en kuullut kuin huuhkajan parissa paikassa. Toki sekin on mukava havainto varsinkin nyt, kun huuhkaja on vuoden lintu. Nähtyäkin se tuli pitkästä aikaa niin päivälevolla kuusessa kuin soidintamassa illalla näkyvällä paikalla.

Huuhkaja, Forssa 15.2.2025. Kuvattu sadan metrin päästä pöllöä häiritsemättä. Varikset sen sijaan eivät piitanneet eettisestä havainnoinnista vaan kärkkyivät jopa samalla oksalla.

Talvilomaviikkoni eli helmikuun viimeinen viikko ei tänä vuonna ollut nimensä mukainen. Maa oli lumeton, lämpötila plussan puolella ja useampana päivänä satoi vettä. Itseäni ei lumettomuus haittaa, mutta aurinko sentään olisi voinut vähän paistaa. Tuuli oli etelän- ja lounaanpuoleista, mikä ennusti aikaisten kevätmuuttajien saapuvan millä hetkellä hyvänsä. Alkuviikosta alkoikin näkyä joutsenia siellä täällä. Torstaina 27.2. kävin Jokioisten Lintupajussa, mistä löysin kaksi tundrahanhea jo aikaisemmin paikalla olleiden joutsenten joukosta. Edellinen talvihavainto lajista tehtiin alueellamme vuodenvaihteessa 2017-18 ja helmikuussa sitä ei täällä ole aikaisemmin havaittukaan.

laulujoutsen ja tundrahanhet, Lintupaju, Jokioinen 27.2.2025

Ekovuosi -22, toinen kolmannes

Ekopinnojen keräilyä LHLH:n alueella. Kiertelen, kun ehdin ja jaksan. Harrastusta haittaavat työ ja satunnainen laiskuus.

Toukokuu

Vappupäivänä kiertelin Tammelassa Talpian ja Kalliojärven alueella. Kuuden tunnin pyöräily kasvatti ekovuodarisaldoa kahdeksalla lajilla. Tulvat olivat laskeneet hujauksessa. Sorsalintuja ei siksi juuri ollut, mutta tilalle oli tullut kahlaajia, mm. parikymmentä valkovikloa, musta- ja punajalkavikloja, liroja ja suokukkoja. Yhdellä Kalliojärven nurkalla kaksi peltopyytä soidinsi keskellä tietä. Peltopyy on arvaamaton laji. Joinain vuosina törmään siihen jatkuvasti, joskus en juuri ollenkaan. Sen olen huomannut, että etsimällä sitä ei löydä.

 

Talpianjärven laskuojan peltotulva vappupäivänä.

Yhtenä arki-iltana pyöräilin kauppaan reilun kiertotien kautta eli muutamia lintupaikkoja matkalla tarkistellen. Linikkalanlammissa Forssan keskustan tuntumassa ui mustakurkku-uikkupari. Laji näyttäytyy säännöllisesti tai ainakin silloin tällöin kaikissa muissa alueemme kunnissa, mutta kiertää Forssan kaukaa. Lajista tuli minulle siis uusi Forssa-pinna. Seuraavana päivänä pari oli jo jatkanut matkaansa.

Lauantaina 7.5. kävin Forssan lentokentän pelloilla aikaisin aamulla. Paikka vetää sinirintoja hyvin puoleensa, mutta niiden aika on yleensä vähän myöhemmin, eikä laji siksi ollut vielä edes mielessä. Mutta siinä se silti yllättäen oli yhdessä puskassa. 

Tiistaina 17.5. kävin hakemassa Jokioisten Lintupajusta mustapyrstökuiripinnan.

Toukokuu ja kesäkuun alkupuoli ovat hankalaa aikaa harrastaa töiden takia. Juuri kun pitäisi päästä retkille aamuin illoin, on töitä kaikkein eniten. Siksi mitään ihmeitä ei irronnut. Esim. kattohaikaroita nähtiin Lounais-Hämeessä pilvin pimein, mutta minä en onnistunut näkemään ainoatakaan. Toukokuun lopussa lajimäärä oli 143.

Kesäkuu

Kesällä iskee tyypillisesti motivaation puute harrastusta kohtaan. Sain itseni sentään välillä liikkeelle.

7.6. suuntasin pyöräni aikaisin aamulla kohti Someroa. Mielessä oli kolme lajia ja minimitavoitteena oli saada niistä edes yksi. Menomatkalla poikkesin Torronsuon Kiljamolle. Luontotornille vievän polun varressa on ollut joskus pikkusieppo ja idänuunilintu, mutta nyt ei kuulunut mielenkiintoisia lajeja. Itse asiassa idänuunilintua ei tänä vuonna havaittu LHLH:n alueella ollenkaan. Seitsemän aikaan oli ensimmäinen varsinainen pysähdys Someron keskustan tuntumassa Palman teollisuusalueella. Märkä mäyrä palaili yöjuoksuiltaan ja kettu kulki pellolla asioillaan, mutta tavoitelaji peltosirkku ei antanut itsestään merkkiä. Puolen tunnin odottelun jälkeen lähdin Someron keskustaan etsimään seuraavaa lajia. Turkinkyyhky töräytti sen verran, että löysin sen muutamassa minuutissa. Vuoden kolmas ekoelis. Kahdeksan aikoihin söin keskustan kahvilassa tukevan aamiaisen ja sen voimalla palasin takaisin Palmaan. Odotin taas puoli tuntia, mutta peltosirkku oli näköjään jo lopettanut laulukautensa. Palmasta suuntasin kohti Kultelan Savipuistoa, missä liejukana näyttäytyi kymmenen minuutin odottamisen jälkeen. Kaksi kolmesta tavoitelajista löytyi siis vaivattomasti. Kotiin lähdin Vanhaa Torrontietä lintuatlashavaintoja ylös kirjaten. Matkaa kertyi yhteensä 60 kilometriä, joka alkaa minulle olla riittämiin yhdelle pyöräreissulle.

Kultelan Savipuiston lammikko Somerolla. Lammikossa on pesinyt liejukana vuodesta 2017 alkaen.

26.6. lähdin bongaamaan viiriäistä Jokioisten Luodesuolta. Varmimmin sen olisi tietysti saanut illalla/yöllä, mutta koska inhoan iltaretkiä, lähdin aikaisin aamulla. Paikalle oli viitisentoista kilometriä ja olin paikalla hieman ennen seitsemää. Viiriäinen oli onneksi vähän aikaa laiskasti äänessä. Matkalla sain pikkulepinkäisen ja mehiläishaukan, jotka puuttuivat ekovuodareistani, ja ihailin kesän ensimmäistä ritariperhosta.

Muutama yöretkikin tuli tehtyä, mutta laihoin tuloksin. Pensassirkkalinnunkin jouduin bongaamaan, vaikka yleensä niitä on vähän siellä täällä. Helpoista lajeista luhtahuitti jäi puuttumaan. Kehrääjäpaikoille en jaksanut lähteä. Ikävä on niitä aikoja, kun kehrääjä surrasi vielä parin kilometrin päässä kotoa. Valitettavasti lähimetsiä on kaadettu metsä metsältä nurin. Kesäkuun lopussa lajeja oli 151.

Heinä- ja elokuu

Heinäkuu kului pääasiassa mökkitouhuissa. Elokuun alkupuolella linturetkeilyssä käyttämäni maastopyörä pöllittiin. Pyörän menetys iski niin voimakkaasti, että päätin lopettaa koko lintuharrastuksen. Tietenkään en lopettanut, mutta muutaman viikon tauon kuitenkin pidin. Edellä mainituista syistä johtuen pinnamääräni ei heinä-elokuun aikana juurikaan muuttunut. Keväältä jääneet suo- ja lapinsirri tulivat nyt syysmuutolta samoin jalohaikara. Elokuun lopussa pinnoja oli kasassa 155.

Ekovuosi -22, ensimmäinen kolmannes

Ekopinnojen keräilyä LHLH:n alueella. Kiertelen, kun ehdin ja jaksan. Harrastusta haittaavat työ ja satunnainen laiskuus.

Tammikuu

Ekaeka-päivä alkoi jo edellisenä päivänä alkaneen päänsäryn jatkuessa. Niinpä tyydyin aloittamaan uuden lintuvuoden kahvikuppi kädessä olohuoneen ikkunan ääressä. Vuoden ensimmäiseksi lajiksi kirjasin klo 8.20 naapurin omenapuussa kyyhöttäneen mustarastaan. Parina viime päivänä iltapäivähämärän aikaan näyttäytynyt nuori uuttukyyhky tuli yllätyksekseni puluparven mukana paikalle jo klo 9.20 saaden näin kunnian olla Tiirassa koko maan ensihavainto lajista. Aamusta tosin meinasi tulla linnun viimeinen, sillä vain viisi minuuttia myöhemmin kanahaukka iski naapuritalon räystäällä istuneeseen kyyhkysparveen jääden kuitenkin ilman saalista.

Särkylääkkeen alettua vaikuttaa lähdin hoitamaan talvilintulaskentani. Matkalla reitille näin hiiripöllön, joka oli viihtynyt samalla alueella yli kuukauden päivät. Hyvä alku ekovuodelle, sillä edellisenä vuotena en havainnut ekona pöllön pöllöä. Reitiltä irtosi 20 lajia, joka talvilaskennassa on hyvä määrä tältä tylsältä reitiltä. Ekaekan kokonaissaldoksi tuli 28 lajia.

Seuraavana päivänä 2.1. lenkkeilin hiljaiselle Kiimassuolle. Kylmän talven vuoksi lokit olivat kadonneet jo kuukautta aikaisemmin ja vain varislintuja oli pitämässä kaatopaikkaa pystyssä. Envorin kompostialueen reunalla kiikaroin kasoilla pyöriviä pikkulintuja. Varpusia ja keltasirkkuja, ei sen kummempaa. Siinä kiikaroidessani takaani lensi pikkulintu, joka laskeutui kasojen taakse kerran lyhyesti ja kirkkaasti äännähtäen. Tunturikiuru? Alue on hankalasti hallittavissa isojen risu- ja lautakasojen takia, eikä kiikarin linssit sumentanut jäätävä tihku auttanut asiaa. En löytänyt lintua näkyvissä olevalta alueelta, mutta laitoin siitä viestin yhdistyksen wa-ryhmään. Seuraavana päivänä Oskari onneksi löysi linnun samasta paikasta ja sain määritykselleni varmistuksen. Kävin vielä viikkoa myöhemmin ottamassa linnusta kunnon näkö- ja äänihavainnon. Tällä kertaa se patsasteli hienosti puukasan päällä ja lenteli selkeästi sirkutellen.

Loppiaisena osallistuin LHLH:n talviralliin kävellen. Talvisessa Lounais-Hämeessä vesistöjen ollessa jäässä ei lajeja ihmeemmin ole. Kaksi noin kahdeksan kilometrin lenkkiä tuotti 32 lajia, joka oikeutti toiseen sijaan.

Loppukuun lajit olivat tavanomaista talvilajistoa ja kuun lopussa pinnoja oli koossa 39. Liikuntamotivaatiota parantaakseni lisäsin itseni Pinnarin ekokuukausilistoihin talvikuukausiksi.

Kamera oli vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana mukana vain pari kertaa. Tammikuun alkupuolella kuvailin tilhiä Forssan Citymarketin pihassa.

Helmikuu

Vuosi jatkui helmikuussa talvisena. Kuun mukavin havainto lienee kaatopaikalla talvehtinut peukaloinen. Pöllöjä kävin kuuntelemassa ahkerasti, mutta kävelyetäisyydeltä ei irronnut kuin huuhkaja. Kuun lopulla eteläinen ilmavirtaus toi Lounais-Hämeeseen ensimmäiset muuttolinnut. Lumikenkälenkillä lentokentän pelloilla sain äänihavainnon muuttavasta kiurusta kuun viimeisenä päivänä. Helmikuun lopussa lajeja oli 45.


Maaliskuu

Talvi vain jatkui ja jatkui. Muuttolintuja toki saapui jossain määrin, mutta mitään ihmeempää ei tarttunut haaviin. Lajimäärä kuun lopussa oli 57.


Huhtikuu

Vihdoin hieman ennen huhtikuun puoliväliä pääsin avaamaan pyöräilykauden. Ensimmäisen ekobongausreissun tein 12.4. Jokioisten Lintupajuun, mistä oli löytynyt mandariinisorsa. Ihan helpolla lintu ei irronnut, mutta puolen tunnin etsimisellä löysin sen kaukaa tulvalta. Mukava ekoelis.

Huhtikuun tulvat olivat suuremmat kuin koskaan täällä suunnalla olen nähnyt. Talpianjärven laskuojan varteen Tammelaan syntyi käytännössä järvi. Sieltä sain hyviä lajeja kuten pikkujoutsenen, harmaasorsan ja punasotkan, jotka eivät aina täällä ole itsestäänselvyyksiä ainakaan minun kunnolleni sopivan pyörämatkan etäisyydellä.

Pääsiäissunnuntaina 17.4. Tammelan Kalliojärvellä Kaukon ja Markon kanssa.

23.4. osallistuin yhdistyksen Tammela-ralliin pyörällä. Rallin kesto oli seitsemän tuntia, jona aikana pyöräilin 33 km lähinnä Kalliojärvi-Talpia-Sukula-akselilla. Tuloksena 57 lajia ja kisan viimeinen sija.

Vappuaattona suuntasin taas Lintupajuun, missä oli viikon verran pyörinyt punakaulahanhi. Hanhia oli pari tuhatta ja katsoin ne todella huolella monta kertaa, mutta punakaulaa ei linssiin osunut. Saattoi se siellä silti olla, yllättävän hyvin värikäs lintu hukkuu isoon hanhiparveen. Hieman jäi harmittamaan, olisihan se ollut kiva ekoelis. Vetoapuakaan ei saanut keneltäkään. Torni oli tyhjänä monta tuntia parhaaseen lintuaikaan viikonloppuna. Ilmeisesti ihmisillä on jotain muuta elämää vappuaattona. Lintupajun tulvalta sain kuitenkin suokukon, pikkutyllin, kalatiiran ja valkoviklon ekovuodareiksi ja matkalla Pellilänsuolta härkälinnun, joten sadan lajin raja rikkoutui vihdoin. Myöhäisen kevään takia listasta puuttui monta sellaista lajia, jotka normaalisti saa jo huhtikuussa.