Helatorstaiviikonloppu Utössä

Helatorstaiviikonloppuna 19.5.–21.5. pidimme neljän päivän vapaan ja lähdimme Utöhön. Muutama muukin oli saanut saman idean. Koskaan en ole Baldur-laivalla nähnyt sellaista väkimäärää. Laiva saapui Utöhön kuuden aikaan ja ehdimme tehdä illalla vielä pienen saarikierroksen. Itärannassa oli saarelle tyypillisten peruslajien lisäksi nuori tundrakurmitsa. Kaukana kohti itää lensi Asio sp.

Suurin osa pensaissa liikkuneista pikkulinnuista oli hernekerttuja tai pajulintuja.

Perjantaiaamuna asetuimme majakalle, koska luotsiasemalla staijasi jo niin paljon väkeä, että ei viitsitty mennä letkan jatkoksi. Päivällä kiertelimme eri puolilla saarta. Hernekerttuja touhusi joka pensaassa, merellä kellui satoja haahkoja. Itärannasta löytyi edellisen päivän lajiston lisäksi mm. suo- ja lapinsirrejä, valkoviklo, luotokirvinen ja keltavästäräkki. Etukäteen olin ajatellut ajankohdan olevan sellainen, että rareja olisi puskat täynnä. No eipä ollut. Päivän ainoat valopilkut olivat kaksi sinirintaa. En ole käynyt Utössä sinirintamuuton aikoihin, joten laji puuttui vielä saaripinnoistani. Vaikka lintutilanne osoittautui tylsäksi, ei päivässä valittamista kuitenkaan ollut. Kaunis aurinkoinen ja vähätuulinen lomapäivä.

Rantakäärme nimensä mukaisesti rannassa hotellin vierasvenelaiturilla. Yksi pieni kyy sattui myös eteen.

Lauantaina sää oli edelleen aurinkoinen ja lähes tyyni. Aamulla viiden jälkeen olisi ollut kyhmyhaahka hetken nähtävissä, mutta huonoina lintuharrastajina olimme vielä unten mailla ja saimme itsemme vasta kuudeksi luotsiasemalle. Päivällä kiertelimme taas saarta, mutta lintujen suhteen oli edelleen hiljaista. Olipahan aikaa ottaa rennosti ja istuskella huoneen parvekkeella lämmöstä nauttimassa. Ainoa päivän aikana innostusta herättänyt lintu löytyi Mörttilän jäteaseman portilta. Oksien takana kähmyillessään valkeahko pikkulintu näytti potentiaaliselta rarilta, mutta esille tultuaan se osoittautui värivikaiseksi hernekertuksi.

Ritariluteet parittelivat museon edustalla. Sudenkorentoja näin yhden ja perhosia muutaman.

Sunnuntaina lähdimme ajoissa liikkeelle. Saareen oli tullut joitakin uusia lintuja, esim. raripuskassa ja sen liepeillä laulanut rytikerttunen. Se antoi vähän toivoa, mutta vieläkään ei mitään jännää löytynyt. Aamun hauskin havainto oli kehrääjä, joka surrasi lyhyen sarjan yhdentoista aikaan aamupäivällä kirkkaassa auringonpaisteessa Itärantaan johtavan polun lähellä. Baldur lähti mantereelle puolen päivän jälkeen tupaten täynnä. Sellainenkin ihme tuli nyt koettua, että kannella oli liian kuuma. Yleensä on päinvastoin.

Kasveista kiinnitin huomiota taas sellaisiin lounaisiin kasveihin, joita kotona ei näe. Kuvan litulaukka aloitteli kukintaansa. Mukulaleinikki alkoi olla jo kukinnan loppuvaiheessa ja karhunlaukka puolestaan nupulla.

Ekovuosi -22, viimeinen kolmannes

Ekopinnojen keräilyä LHLH:n alueella. Kiertelen, kun ehdin ja jaksan. Harrastusta haittaavat työ ja satunnainen laiskuus.


Syyskuu

Loppukesän harrastustauon jälkeen aloin syyskuussa kiertelemään taas vähän enemmän. Retkeilystä tuli todellista lähiretkeilyä, sillä hyvä pyöräni varastettiin elokuussa ja jouduin nyt tyytymään “kauppakonkeliini”. Sillä ei juuri viittä kilometriä kauemmaksi viitsi pyöräillä. Syyskuun alkupäivinä kävin Jokioisten Pellilänsuolla bongaamassa pikkusirrin. Muutamaa päivää myöhemmin poikkesin arki-iltana Loimalammin tornille. Putkeen osui pieni kahlaaja, joka oli liian valkoinen pikkusirriksi. Linnut ovat Loimalammilla toivottoman kaukana tornista ja olosuhteiden pitää olla hyvät pienikokoisten kahlaajien lajimääritysten tekemiseksi. Nyt oli onneksi kohtuullinen näkyvyys ja lintu tuli paremmin esiin lietteelle. Se oli pulmussirri, josta ropisi mukavasti erilaisia pinnoja (LHLH-, Forssa-, ekoelis- ja ekovuodaripinna). Lintu viipyi Loimalammin lietteillä kolme päivää.

Myöhemmin syyskuussa tein arki-iltapäivänä pienen pyörälenkin Forssan pohjoispuolelle. Siirtolapuutarhan parkkipaikalla pysähdyin kuuntelemaan puusta kuuluvaa hieman peukaloismaista rätinää. Se oli pikkusieppo. Hyvä tuuri, että sain sen nyt muutolta. Keväällä kävin muutamalla vanhalla pikkusiepporeviirillä tuloksetta.

Kuun lopulla näin nuoren arosuohaukan pyörähtävän Loimalammilla. Samalta suunnalta sain syyskuun aikana myös ekovuodareistani edelleen puuttuneet sinisuohaukan ja ampuhaukan. Kuun lopussa pinnoja oli 161.

Eipä tullut otettua yhtään lintu- tai retkikuvia loppuvuoden aikana.

Lokakuu

Lokakuun aikana kävin monta kertaa Tammelan Pyhäjärvellä, mutta alleja, pilkkasiipiä tms. ei osunut silmiini. Rarien osalta syksy oli yhdistyksen alueella ihan onneton. Ei muutosta lajimäärään.


Marraskuu

Ensimmäisenä adventtina sain vihdoin ekovuodarin allista, joka pysähtyi Forssan Linikkalanlammilla. Kuun lopussa pinnoja oli 162.


Joulukuu

Ei uusia lajeja, joten ekovuodareiden määräksi jäi 162. Aika paljon jäi puuttumaan ihan peruslajejakin, esim. luhtahuitti, piekana ja suurin osa pöllöistä.