Näytetään tekstit, joissa on tunniste selkärangattomat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste selkärangattomat. Näytä kaikki tekstit

01 toukokuuta 2025

Sammakkoeläimiä ja muuta keväistä lajistoa

Aprillipäivänä 1.4. pyöräilin Tammelaan Syrjäharjun turvetuotantoalueelle katsomaan, joko siellä on elämää. Kosteikko oli kokonaan sulanut ja sorsalintuja oli paljon. Pääasiassa taveja, sinisorsia, haapanoita ja jouhisorsia, mutta joukosta löytyi heinätaviparikin.

Pari päivää myöhemmin 3.4. lämpötila nousi 17 asteeseen. Kävin Forssassa Rastasmäen lammikoilla, missä ruskosammakot jo joukolla nousivat kutulampeen. Myös kevään ensimmäinen suruvaippa lenteli metsätiellä. Tästä neljän päivän päästä pyöräilin sormet ja varpaat jäässä seitsemän asteen pakkasessa... 

8.4. fillaroin iltalenkille Syrjäharjulle. Uusia lajeja olivat lapasorsa ja punajalkaviklo. Kaksi saukkoa paini vastarannalla ja viitasammakot olivat äänessä. Viikon kuluttua taas sama reissu, nyt uusina tulokkaina suokukko ja valkovikloja. Tien poskessa oli jo valkovuokkoja, vaikka kalenteri näytti vasta huhtikuun puoliväliä.

rupikonnat, Forssa, Ratasmäki, 18.4.2025


Rupikonnat olivat heränneet Ratasmäessä 18.4. ja hiekkatien varressa pörräsi koivunrunkoa vasten kirjokehrääjä. Kirjallisuuden mukaan naaraat ovat liikkeellä öisin, mutta tämä yksilö ei ollut lukenut kirjallisuutta vaan lenteli keskellä päivää. Naaraspuolinen kirjokehrääjä on iso, ainakin suruvaipan kokoinen ja siksi huomiota herättävä.

kirjokehrääjä, Forssa, Rytökallio, 18.4.2025


19.4. Pyöräilin aamulla Tammelan kirkolle päin. Yöllä oli satanut pitkästä aikaa, mikä oli saanut kotilot liikkeelle. Yhtään liioittelematta niitä oli vähintään 10 000 Forssan ja Tammelan keskustan välisellä 8 km:n pyörätiepätkällä. 

23.4. fillaroin taas Syrjäharjun kosteikolle, missä putkeen osui liejukana ja sain ruksittaa siitä Tammela-pinnan. 

24.4. Ratasmäen lammikoilla rupikonnia ei enää näkynyt missään, sen sijaan tiellä kohti lampea oli matkalla manteri, joka ennen vesiliskonakin tunnettiin. Meno maalla oli hidasta ja puolelta toiselle vaappuvaa, mutta lopulta se pääsi määränpäähänsä. Vedessä vauhti olikin ihan toista luokkaa.

manteri, Forssa, Ratasmäki, 24.4.2025


29.4. kävin Humppilassa, missä Kauppilan lammikoilla oli seitsemän mustakurkku-uikkua ja vielä kaksi lisää kakkostien toisella puolella. Mukuruilla oli äänekästä ja näyttävää soidinta.

mustakurkku-uikku, Humppila. Kauppila, 29.4.2025














18 kesäkuuta 2022

Utössä pitkän tauon jälkeen

su 12.6.

Kahden ja puolen vuoden koronatauon jälkeen lähdin taas Utöhön. Matkustin jo sunnuntaina Turkuun ja yövyin hotellissa.

ma 13.6.

Saaristobussi Pärnäsin satamaan starttasi Turun linja-autoasemalta 6.45. Baldur-laiva lähti 8.30 ja saapui aikataulun mukaisesti Utöhön klo 13. Majoittumisen jälkeen söin lounaan hotellilla ja lähdin heti syötyäni kiertelemään saarta. Päivä oli tuulinen, mutta aurinkoinen. Kiersin eteläkärkeä lukuun ottamatta koko saaren. Suuria odotuksia lajien suhteen ei tähän reissuun lähtiessä ollut, olihan kevään lintukausi jo ohi. Tavoitteena oli saada edes yksi uusi Utö-pinna, sillä viimeisin oli vuodelta 2019. Tavoite toteutui aika nopeasti, kun näin lennossa pari mustavikloa, jotka pinnoistani vielä puuttuivat. Merkittäviä havaintoja en päivän aikana tehnyt, mutta tavallisiakin merilintuja on aina mukava katsella.

Itäniitty kesäkuun puolivälissä

ti 14.6.

Aamu alkoi klo 5 kylällä ja itärannassa kierrellen. Luhtakerttusia oli äänessä useammassa paikassa. Itärannassa oli mm. muutama suokukko ja harmaasorsapari. Yhdeksältä kävin hotellilla aamiaisella ja jatkoin sen jälkeen kiertelyä tyynessä ja nopeasti lämpenevässä säässä. Museon lähellä pari ihmistä kiikaroi ja kuvasi jotain. Selvisi, että kohde oli saaressa kuukauden verran majaillut naaraspuolinen valkoselkätikka. Lintu kierteli tämän ja vielä seuraavan päivän ympäri saarta, mutta sitten sitä ei taas näkynyt. Olipa kiva päästä näkemään Utön ensimmäinen valkoselkätikka.

Puolen päivän aikaan oli jo todella lämmintä. Istahdin kivelle itärantaan johtavan polun varteen kuvaamaan merisinikorentoa. Pian kauempaa polun varrelta kuului muutaman kerran ”purrrrr”. Ei siitä tullut kuin yksi laji mieleen ja menin katsomaan. Kyyhkyhän sieltä pihlajasta lähti, mutta ehdin nähdä sen vain hetken vastavaloon. Se näytti epäilyttävän isolta turturikyyhkyksi. Havainto olisi jäänyt ikävästi roikkumaan ilmaan, mutta onneksi kyyhky teki varttia myöhemmin kunnon kierroksen Itäniityn yllä ja nyt näin selvästi sen olevan turturikyyhky. Lintu näyttäytyi Itäniityllä vielä myöhemminkin samana päivänä, joten muutkin siitä kiinnostuneet ehtivät nähdä sen. Kaksi hyvää Utö-pinnaa siis tälle päivälle.

Valkoselkätikka männyssä kaupan lähellä.

ke 15.6.

Kovatuulinen, mutta aurinkoinen päivä. Päivä kului sinne tänne haahuillessa. Mainittavia havaintoja en tehnyt.

to 16.6.

Aamulla staijasin hetken luotsiasemalla. Merellä näkyi haahkoja ja ruokkeja, luodoilla riskilöitä. Pääasiassa päivä kului aurinkoista saarta kierrellessä. Itärannassa oli parikymmentä suokukkoa ja mustaviklo, muuten lintumaailma oli edellisten päivien kaltainen. 

Merisinikorennot ovat nuorena keltaisia.

pe 17.6.

Aamulla olin hetken taas luotsiasemalla. Luodolla aseman edustalla oli lapintiira mielenkiintoisessa puvussa: musta nokka ja musta-valkoinen pää. Tenovuon Jorma tiesi sen olevan 2 kv lintu. Muuten aamu meni pakatessa ja aamiaisella, jotta ehdin 8.30 lähtevään laivaan. Laiva oli mantereella hieman ennen yhtä ja saaristobussi Turkuun poimi matkustajat Pärnäsin pysäkiltä puolisen tuntia myöhemmin. Turun linja-autoasemalla taas reilu puoli tuntia seuraavan bussin odottelua ja kotona Forssassa olin viiden jälkeen.



Yleistä Utön kesäkuisista eläimistä ja kasveista

Näin kesäkuun puolivälissä paikallisista linnuista näkyvimpiä ja kuuluvimpia olivat haara- ja räystäspääskyt, kivitaskut, pensaskertut, punajalkaviklot ja tyllit. Luhtakerttusia oli äänessä vähän joka paikassa, rytikerttusia ainakin kahdessa. Äänessä olivat myös mustapää- ja hernekertut sekä punavarpuset. Luotokirviset esittivät soidinlentoa kahdessa paikassa. Merellä näkyi mm. haahkoja, pilkkasiipiä, tukkasotkia ja isokoskeloita. Itärannassa viihtyi useita lapasorsia ja harmaasorsapari. Kyhmyjoutsenilla ja merihanhilla näkyi poikasia, Saunalahdella hautoi mustakurkku-uikkupari. Merikotkan ja merikihun näin vain kerran, samoin karikukon. Tosin kuljin useimmiten ilman putkea, joten merelle katselu jäi vähiin.

Perhosia oli hämmästyttävän vähän liikkeellä, vaikka sää oli joka päivä aurinkoinen. Näin vain joitakin amiraaliperhosia, keltaniittyperhosia ja pikkukultasiiven. Sudenkorentoja oli vieläkin vähemmän, eteeni osui vain pari merisinikorentoa. Muista selkärangattomista silmiin pistivät kirkkaan oranssit ritariluteet, joita tapaa vain Suomen lounaiskolkalla. Kaksi pikkuista kyytä ylitti yhtenä päivänä kylätien. Nisäkkäitä en nähnyt.

Kasveista kiinnostivat lajit, joita ei kotiseudulla tapaa. Itäniityllä kukki parhaillaan punakämmeköitä, kappelin tienoolla oli verikurjenpolvea kukassa. Myös suomenpihlajien kukinta oli meneillään ja kylätien varressa näkyi jokunen sikoangervo. Muinaista värikasvia morsinkoa, merikaalia, ruoholaukkaa ja ritariluteen ravintokasvia käärmeenpistonyrttiä kukki eri puolilla saarta. Itselleni uusi kasvituttavuus oli juuri kukintaansa aloitteleva tahma-ailakki, jota löytyi pieni kasvusto Itäniitylle johtavan tien varresta.

Verikurjenpolvi.

Vasemmalla tavallisen väristä ja valkoista ruoholaukkaa eli ruohosipulia. Oikealla tahma-ailakki.