Kesäloman aloitus Utössä

Maanantai 3.6.
Yhteysaluksen aikaisen lähtöajan takia matkustin jo maanantaina Turkuun. Illalla oli hyvää aikaa käydä puistossa harjoittelemassa uuden kuvauskaluston käyttöä. Ostin uuden kameran ja putken (Sony a7 Mark IV + FE 200-600 mm) vain pari päivää ennen reissua, enkä ollut ehtinyt perehtyä niihin ollenkaan.

Tiistai 4.6.
Bussi lähti Turusta 6.40 ja laiva Pärnäsistä 8.30. Utöhön saavuin yhden aikaan iltapäivällä. Vein tavarat huoneeseeni, kävin hotellilla lounaalla ja lähdin saman tien kiertelemään aurinkoista ja vähän liiankin lämmintä saarta. Raripuskassa ja sen läheisyydessä soidinsi kirjokerttu. Toinen, ehkä naaras, rätisi raripuskan sisällä. 

Itärannassa vesi oli matalalla, mutta rannalla näkyi vain Utön peruslajistoa eli punajalkavikloja, tyllejä ja meriharakoita. Sorsalinnuilla oli poikasia ja rytikerttunen lauloi laiskasti ruovikossa. 

(Kuvat voi klikata isommaksi.)

Punajalkaviklot ovat Utössä näkyviä ja varsinkin kuuluvia.

Myöhemmin iltapäivällä radiopuhelimeen huudeltiin, että edellisenä päivänä löytynyt pussitiainen ääntelee koulun lahdella. Kuulin linnun monta kertaa, mutta en saanut sitä kiikariin. Lintu on vasta Utön kolmas eli sain hyvän saaripinnan. Koulun saunan katolle laskeutui valkoinen viestikyyhky, joka on oleskellut saaressa pari viikkoa. Sillä oli jalassa renkaat, joista selvisi sen olevan puolalainen viime vuonna syntynyt lintu.

Eksynyt viestikyyhky tuntui hakeutuvan ihmisten lähelle.

Karhunlaukka on vanha mausteyrtti, jota merimiehet istuttivat satamiin saadakseen c-vitamiinia keripukkia torjumaan. Kasvusto on koulun lähellä.

Keskiviikko 5.6.
Aamulla pussitiainen oli Gamla postenilla ja päivän mittaan sen ääni kuului siellä täällä saarella. Välillä alkoi jo epäilyttää, voiko yksi lintu ehtiä joka paikkaan vai onko niitä useampi. Uusia lajeja ei ennen aamiaista ilmaantunut. 

Aamupäivällä lokkien kiljunta paljasti saaren yli muuttaneen mehiläishaukan. Vähän puolenpäivän jälkeen kyttäsin taas pussitiaista Saunalahdella ja huomasin samalla lahdella kalastavan pikkutiiran, josta sain uuden saaripinnan. Loppupäivä kului peruslajeja kuvaillessa.

En nähnyt muita korentoja kuin merisinikorentoja.

Sinitiaiset löysivät syötävää omenapuusta.

Hemppoja on saarella jonkin verran.

Torstai 6.6.

Yöllä oli tarkoitus lähteä pienelle yölaulajakävelylle. Illalla hyvältä tuntunut ajatus ei kesken yöunien tuntunut enää ollenkaan hyvältä eli käänsin kylkeä.

Aamu oli pilvinen ja vähän sateinenkin, vaikka myöhemmin oli taas selkeää. Päivästä tuli hiljainen lintupäivä lukuun ottamatta luotsiasemalta havaittua jääkuikkaa, jota itse en kylläkään nähnyt. Pari päivää piilosta kanssani leikkinyt pussitiainen näyttäytyi vihdoin itärannalla sen verran, että sain muutaman kuvan siitä. Ei mitään priimaa, koska olin aika kaukana. Itärannassa ei pesimäaikaan saa kulkea rannassa. Mutta pari muistokuvaa kuitenkin. Myöhemmin illalla varmistui, että pussitiaisia oli saarella kaksi. Kumpikin koiraita.

Pussitiainen itärannassa.

Lounaan jälkeen kuvailin Kalkaksen terassilla kastemadon kokoista rantakäärmettä, kun taivaalta putosi tielle haahka. En ole koskaan nähnyt Utössä haahkoja saaren sisäosassa. Tällä linnulla ei ollut kaikki kunnossa, koska se joutui vähän väliä käymään makuulle. Jonkin matkaa tietä kuljettuaan se siirtyi sivuun kasvillisuuden suojiin. Mitäköhän sille oli tapahtunut?

Kuvasta ei selviä mittasuhteet, mutta tämä rantakäärme oli hädin tuskin lyijykynän kokoinen. Sen on silti oltava viime kesän poikanen, koska tämän vuoden poikaset eivät vielä ole kuoriutuneet.

Taivaalta pudonnut haahka.

Tiirat eivät noudattaneet sääntöjä.

Perjantai 7.6.
Aamulla tein ennen laivan lähtöä vielä pienen saarikierroksen, mutta mitään uutta ei ollut ilmaantunut. Yhteysalus lähti klo 8.30 ja tasan yhdeksän tuntia myöhemmin olin kotona.

Luotokirviset etsivät ruokaa Enskärillä yhteysaluksen laiturin läheltä. Seurailin kauempaa, mihin ne vievät sen, mutta se jäi vähän epäselväksi. Olisiko pesä ollut aallonmurtajan kivikossa?

Petolintumuuttoa Utössä

pe 20.9.
Laiva oli tihkusateisessa Utössä klo 23.00. Majoituimme rivitaloyksiöön, jonka onnistuimme varaamaan vielä pari päivää ennen lähtöä. Hotelli oli täyteen buukattu mm. ison retriittiporukan vuoksi.

la 21.9.
Heräilimme kuuden aikoihin ja luotsiasemalla olimme seitsemän pintaan. Merellä ei näkynyt mitään ihmeempää. Aamiaisen jälkeen kiersimme koko saaren. Petolintuja oli paljon, varsinkin varpus- ja tuulihaukkoja. Myös sinisuohaukka ja ampuhaukka nähtiin ja tietenkin merikotkia. Mahdollinen muuttohaukkakin, mutta tilanne oli niin nopea, että laji jäi varmistamatta. Pikkulintuja saarella oli yllättävän vähän.

Lounaan ja kahvin jälkeen lähdimme iltapäivällä taas ulos, mutta alkoi sataa niin rajusti, että jouduimme palaamaan sisätiloihin. Sateen tauottua yritimme taas lähteä kierrokselle, mutta pian sade alkoi uudestaan. Kävimme luotsiasemalla, mutta sitten luovutimme ja palasimme loppupäiväksi kämpille.

Saaressa oli vielä muutama harmaasieppo.

su 22.9.
Sunnuntai oli lauantaita vilkkaampi lintupäivä. Luotsiasemalla oli parhaimmillaan parikymmentä henkeä ja näimme mm. kalliolla lepäilevän muuttohaukan. Aamiaisen jälkeen tuli hälytys taigauunilinnusta Mörttilän tiellä ja ehdimme nähdä sen ennen kuin se katosi. Pikkulintujen määrä oli muutenkin lisääntynyt. Hippiäisiä oli joka paikassa, samoin vihervarpusia, peippoja ja kirvisiä. Myös harmaa- ja pikkusieppoja, leppälintuja, peukaloisia ja ainakin kymmenkunta puukiipijää sattui eteen. Haukkoja pyöri saaren päällä edelleen paljon. Eteläkärjestä näimme luodolla ruokailevan punakuirin. Sää oli koko päivän sateeton ja iltapäivä aurinkoinenkin.

Tuulihaukkoja istui joka puolella. Tämä kyttäsi majakan tikapuilla ja kävi sitten nappaamassa kalliolta kiitäjän toukan.

ma 23.9.
Olimme taas auringon noustessa luotsiasemalla, missä väkimäärä oli pienentynyt huomattavasti sunnuntaista. Varpushaukkoja muutti solkenaan, parin tunnin aikana kymmeniä. Staijilta siirryimme laittamaan tavarat kasaan ja siivoamaan asunnon. Sen jälkeen kiertelimme saarta lämpöisessä säässä. Puolen päivän jälkeen luotsiasemalta hälytettiin kiljukotkasta. Olimme pahassa paikassa Mörttilän tiellä, emmekä mitenkään nähneet sieltä oikeaan paikkaan. Myöhemmin vähän harmitti, ettemme lähteneet kiiruhtamaan ylös luotsiasemalle. Olisimme saattaneet ehtiäkin.

Laiva lähti kahdelta täysin tyynelle merelle. Perillä mantereella olimme aikataulun mukaisesti tasan kuudelta. Matka tuli vietettyä pääosin kannella, mutta ilman merkittäviä havaintoja.

Murheellinen näky rivitalojen pihalla. Varpushaukka oli saanut saaliikseen leppälinnun, joka oli vielä kiinni kuolleen haukan jalassa. Olisikohan haukka lentänyt saaliineen ikkunaan?

Utössä hiljainen kausi

Lähdimme Utöhön pariksi päiväksi katsomaan kahlaajatilannetta. Odotukset eivät olleet korkealla, koska tiesimme saarella olleen viime aikoina hiljaista. Lisäksi minulla oli lepoa vaativa lonkkavaiva, joten laajempi kiertely oli osaltani pois laskuista. Reissun pystyikin ottamaan leppoisana lomana.

ti 30.7.
Starttasimme aamuviideltä ehtiäksemme 8.30 lähtevään laivaan. Aikaa jäi reilusti ja ehdimme juoda rauhassa aamukahvit Nauvossa. Kaupassa emme tällä kertaa käyneet, koska majailimme poikkeuksellisesti Kalkaksessa, jossa on normaaleja hotellihuoneita ilman keittomahdollisuuksia. Laiva oli Utössä jo yhden aikoihin, joten majoittumisen jälkeen lähdimme katsastamaan Itärannan. Kahlaajia oli melko vähän: parikymmentä liroa, neljä taivaanvuohta, muutama suokukko, pikkukuovi, töyhtöhyyppä ja pikkutylli. Varpushaukka hätyytti rannan pikkulintuja.

Heinäkuun lopun Itäniitty

ke 31.7.
Heräsimme 5.30 ja olimme luotsiasemalla kuuden aikoihin. Luodoilla näkyi jonkun verran kahlaajia. Punakuiri oli hetken näkyvillä ja sain siitä utöpinnan. Suosirriparvi oli myös hetken paikallisena kaukaisella luodolla, muuten lajit olivat suunnilleen samoja kuin Itärannassa edellisenä päivänä. Puoli kahdeksan aikaan alkoi hieman sadella ja lähdimme hotellille päin. Gamla Postenin edessä oli pulu, joka on Utössä harvinainen vieras. Tuntui hassulta iloita pulupinnasta, kun kotipihassa ei paljon muita lintuja näekään.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Itärannassa ja kylällä. Mitään ihmeempää ei irronnut. Iltapäivän lepuutin jalkaani sisällä. Illalla kävin vielä ulkona aikamoisessa tuulessa. Mukava havainto oli suuri pikkulepinkäisporukka Itäniityn reunassa. Saman katajan päällä istui kuusi n-pukuista lepinkäistä: aikuinen naaras ja viisi lentopoikasta.

to 1.8.
Heräsimme ennen kellonsoittoa ja olimme luotsiasemalla ennen kuutta. Aamu oli aurinkoinen ja tuuli oli hellittänyt edellisestä päivästä. Merellä oli hiljaista. Aamun paras havainto oli lapinsirri, josta tuli utöpinna. Aamiaisen jälkeen olimme pitkään Itärannassa lähinnä mukavan kelin takia. Varpushaukka pyöri jatkuvasti alueella ja tyhjensi muutenkin hiljaisen rannan tehokkaasti. Käki pyrähti Itäniityn suunnasta ja kauempana kierteli Buteo sp. Kahlaajat olivat samoja kuin edellisinäkin päivinä.

Iltapäivällä lämpötila nousi t-paitalukemiin. Kiertelin siellä täällä ja istuskelin aina välillä penkeillä jalkaa lepuuttamassa. Itärannan polun varrella oli mukavasti perhosia. Silmiin osui ainakin loistokultasiipiä, ketosinisiipiä, keltaniittyperhosia, neito- ja ohdakeperhosia. Uusia lintuhavaintoja ei enää tullut.

Edellisellä käynnilläni kesäkuun alussa saareen tuli valtavat määrät vaelluksella olevia, reissussa rähjääntyneitä ja haalistuneita ohdakeperhosia. Nyt lennossa oli ehjäsiipisiä ja kirkasvärisiä uuden sukupolven yksilöitä.

pe 2.8.
Lähdimme aamulaivalla klo 5.30 ja olimme mantereella puoli kymmenen jälkeen. Kerrankin ei ollut kiire kotiin, niin kuin iltalaivalla tullessa. Päätimme poiketa matkan varrella muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa, joista ohi ajaessamme usein olemme puhuneet.

Ensimmäinen kohde oli Lenholmin lehto Paraisilla. Paikka oli vähän pettymys, mutta elokuinen ajankohta oli tietysti vähän huono. Muutama komea tammi alueella kuitenkin oli. Mattsholmsfladanin lintutornista näkyi liroja, valkovikloja ja töyhtöhyyppiä.

Seuraava kohde oli Paraisten kalkkikivilouhoksen näköalapaikka, mistä avautuva maisema oli kuin toiselta planeetalta.

Paraisten kalkkilouhos

Paraisten vierasvenesatamassa nautitun lounaan jälkeen suuntasimme Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Linnassa piispa ja aateliset elivät 1300–1500-luvuilla sen ajan mittapuulla ylellistä ja uudenaikaista elämää.

Neljä lyhyeksi jäänyttä yötä alkoi iltapäivällä näkyä kummassakin sen verran, että loput kohteet jätimme seuraavaan kertaan ja suuntasimme kotia kohti.

Kuusiston piispanlinnan rauniot