Kaakkois-Suomen kierros

to 17.10.
Lähdimme puolilta päivin pienelle syyslomareissulle ilman tarkkaa suunnitelmaa. Ensimmäinen kohde oli kummallekin uusi kansallispuisto Sipoonkorpi. Jätimme auton Vantaan puolelle Tasakallion parkkipaikalle ja valitsimme merkityistä reiteistä Kalkinpolttajanpolun. Reitille tuli matkaa noin 7 km. Marko piti kierroksesta, mutta itselleni siitä jäi huono maku. Reitin ensimmäinen puolikas kiersi haastavassa kalliomaastossa ylös alas. Kalliot ja puunjuuret olivat märkiä ja polut mutaisia. Maisemat jäivät näkemättä, koska jouduin katsomaan koko ajan maahan liukastumisen välttämiseksi. Kuivalla säällä kokemus olisi luultavasti ollut parempi.

Seuraava kohde oli Kantarellikivi Loviisan Liljendalissa. Löysin tämän kohteen muutamaa päivää aikaisemmin Risto Louneman Opas Suomen luonnon ihmeisiin -kirjasta ja tuli heti hinku nähdä se. Jätimme auton metsäautotien kääntöpaikalle ja kivi löytyi melko helposti muutaman sadan metrin päästä metsästä. Kyseessä on raukki, joka on syntynyt rapautumisen tuloksena. Autolle palattuamme varasimme netissä hotellin ja siirryimme Loviisan keskustaan. Hotelli oli Place to Sleep -ketjun hotelli ja se osoittautui siistiksi ja rauhalliseksi.

Kantarellikivi

pe 18.10.
Aamupäivällä tutustuimme ensin 1700-luvulla rakennettuun Loviisan linnoitukseen ja sitten poikkesimme Strömforsin ruukkialueelle, jossa toimi rautaruukki usean sadan vuoden ajan. Nykyisinkin alueella on monenlaista toimintaa, mutta tähän aikaan vuodesta oli tietysti hiljaista. Ruukkialuetta mainostettiin kuvauksellisena ja sitä se toki olisi ollutkin, ellei päivä olisi ollut niin synkkä. Ei satanut, mutta taivas oli paksussa pilvessä. Itse asiassa kaikista reissun kuvista tuli aikamoista mössöä vähäisen valon vuoksi, vaikka yleensä kännykkä on yllättävän hyvä hämärässäkin.

Strömforsin ruukkialuetta

Seuraava kohde valikoitui Tiirasta: haminalainen ruokintapaikka, jossa vieraili useita pähkinänakkeleita. Ruokintapaikka oli vähän piilossa, mutta löytyi nakkeleiden mekastuksen avulla. Kotona nakkeli on sen verran harvinainen, että oli elämys katsella ja kuunnella montaa nakkelia samaan aikaan. Ruokinalla kävi sekä asiatica- että europaea-alalajien yksilöitä. Kuvaamiseen olisi ollut myös hieno mahdollisuus, mutta pimeän päivän takian tarkat kuvat vilkkaasta linnusta olivat ihan mahdottomia.

Pähkinänakkeli haki ruokintapöntöstä auringonkukansiemenen.

Haminan Lupinlahden lintutornissa oli tähän aikaan hiljaista. Vedessä uiskenteli jonkin verran vesilintuja: tukka- ja lapasotkia, nokikanoja, haapanoita ja sinisorsia. Haminan keskustassa kävimme kahvilla ja tutustuimme keskustaan kävellen. Otimme huoneen Spahotel Haminasta ja kävimme pikaisesti viemässä laukut sisään. Lähdimme vielä ennen pimeän tuloa Kirkkojärven lintutornille, missä ei lintuja juuri näkynyt. Illalla oli tarkoitus käydä huonehintaan kuuluvassa ”Spassa”, mutta se osoittautuikin kaupungin yleiseksi uimahalliksi, eikä enää kiinnostanutkaan.


la 19.10.
Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme Kuninkaantietä pitkin kohti itärajaa. Ensimmäinen pikku pysähdys tehtiin Pistoolikivellä. Suuri siirtolohkare on aivan tien reunassa ja tarinoiden mukaan maantierosvot vaanivat sen takana tiellä kulkevia matkaajia.

Pistoolikivi vanhan Viipurintien varressa. Huomaa kiven takaa kurkkiva "rosvo".

Matka jatkui Virolahden ja Vaalimaan kautta. Seuraava isompi pysähdys oli Lappeenrannan puolella Ylämaalla. Opas Suomen luonnon ihmeisiin -kirjassa Kantarellikiven kanssa samalla aukeamalla esitellään Hitonpesäksi nimetty luola ja sehän oli nähtävä. Luola olikin näkemisen arvoinen, sillä se oli ihan oikea luola. Yleensähän suomalaiset ”luolat” ovat lähinnä lohkareiden väliin jääviä tiloja. Hitonpesä on syntynyt rapautumalla eli moroutumalla rapakivikallioon.

Hitonpesän toinen kulkuaukko luolan sisältä kuvattuna.

Reitti kulki itärajaa noudatellen Konnunsuon lintutornille. Pelloilla oli muutama tuhat valkoposkihanhea, tundrahanhia ja joutsenia, joista ainakin muutama näytti olevan pikkujoutsen. Vapo-parvi nousi usein levottomana lentoon petojen hätyyttämänä. Paikalla pyöri kolme merikotkaa ja kanahaukka.

Konnunsuon lintutorni. Valkoposkihanhiparvi on noussut ilmaan pedon hätyyttämänä.

Imatralla kävimme Immalanjärvellä Raution uimarannalla. Järvellä oli edellisenä päivänä nähty tuhansia alleja, mutta nyt niitä oli vain muutama. Valoisa aika alkoi taas loppua ja varasimme yöksi huoneen Imatran valtionhotellista.


su 20.10.
Söimme hotellilla runsaan aamiaisen ja kiertelimme sen jälkeen Imatrankosken ympäristössä georeitin kohteita (mm. hiidenkirnuja) tutkien. Aika hurahti yllättävän nopeasti ja jätimme alunperin suunnitellun Immalanjärven aamutarkistuksen väliin. Suuntasimme sen sijaan auton kohti Kouvolaa ja Mustilan arboretumia. Arboretum oli yllättävän metsäinen verrattuna niihin puupuistoihin, joissa aikaisemmin olen vieraillut. Puistossa kierteli paljon käpylintuja ja joukossa tööttäili useampi kirjosiipikäpylintu. Näimme 3 n-pukuista ja yhden punaisen koiraan, mutta luultavasti kirjosiipiä oli enemmänkin.

Matka jatkui Elimäen Mettälään, josta saimme helposti bongattua myöhäisen punajalkahaukan. Tämän jälkeen suuntasimme jo kotiin päin, jotta ehtisimme sinne vielä valoisan aikaan.

Utössä hiljainen kausi

Lähdimme Utöhön pariksi päiväksi katsomaan kahlaajatilannetta. Odotukset eivät olleet korkealla, koska tiesimme saarella olleen viime aikoina hiljaista. Lisäksi minulla oli lepoa vaativa lonkkavaiva, joten laajempi kiertely oli osaltani pois laskuista. Reissun pystyikin ottamaan leppoisana lomana.

ti 30.7.
Starttasimme aamuviideltä ehtiäksemme 8.30 lähtevään laivaan. Aikaa jäi reilusti ja ehdimme juoda rauhassa aamukahvit Nauvossa. Kaupassa emme tällä kertaa käyneet, koska majailimme poikkeuksellisesti Kalkaksessa, jossa on normaaleja hotellihuoneita ilman keittomahdollisuuksia. Laiva oli Utössä jo yhden aikoihin, joten majoittumisen jälkeen lähdimme katsastamaan Itärannan. Kahlaajia oli melko vähän: parikymmentä liroa, neljä taivaanvuohta, muutama suokukko, pikkukuovi, töyhtöhyyppä ja pikkutylli. Varpushaukka hätyytti rannan pikkulintuja.

Heinäkuun lopun Itäniitty

ke 31.7.
Heräsimme 5.30 ja olimme luotsiasemalla kuuden aikoihin. Luodoilla näkyi jonkun verran kahlaajia. Punakuiri oli hetken näkyvillä ja sain siitä utöpinnan. Suosirriparvi oli myös hetken paikallisena kaukaisella luodolla, muuten lajit olivat suunnilleen samoja kuin Itärannassa edellisenä päivänä. Puoli kahdeksan aikaan alkoi hieman sadella ja lähdimme hotellille päin. Gamla Postenin edessä oli pulu, joka on Utössä harvinainen vieras. Tuntui hassulta iloita pulupinnasta, kun kotipihassa ei paljon muita lintuja näekään.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Itärannassa ja kylällä. Mitään ihmeempää ei irronnut. Iltapäivän lepuutin jalkaani sisällä. Illalla kävin vielä ulkona aikamoisessa tuulessa. Mukava havainto oli suuri pikkulepinkäisporukka Itäniityn reunassa. Saman katajan päällä istui kuusi n-pukuista lepinkäistä: aikuinen naaras ja viisi lentopoikasta.

to 1.8.
Heräsimme ennen kellonsoittoa ja olimme luotsiasemalla ennen kuutta. Aamu oli aurinkoinen ja tuuli oli hellittänyt edellisestä päivästä. Merellä oli hiljaista. Aamun paras havainto oli lapinsirri, josta tuli utöpinna. Aamiaisen jälkeen olimme pitkään Itärannassa lähinnä mukavan kelin takia. Varpushaukka pyöri jatkuvasti alueella ja tyhjensi muutenkin hiljaisen rannan tehokkaasti. Käki pyrähti Itäniityn suunnasta ja kauempana kierteli Buteo sp. Kahlaajat olivat samoja kuin edellisinäkin päivinä.

Iltapäivällä lämpötila nousi t-paitalukemiin. Kiertelin siellä täällä ja istuskelin aina välillä penkeillä jalkaa lepuuttamassa. Itärannan polun varrella oli mukavasti perhosia. Silmiin osui ainakin loistokultasiipiä, ketosinisiipiä, keltaniittyperhosia, neito- ja ohdakeperhosia. Uusia lintuhavaintoja ei enää tullut.

Edellisellä käynnilläni kesäkuun alussa saareen tuli valtavat määrät vaelluksella olevia, reissussa rähjääntyneitä ja haalistuneita ohdakeperhosia. Nyt lennossa oli ehjäsiipisiä ja kirkasvärisiä uuden sukupolven yksilöitä.

pe 2.8.
Lähdimme aamulaivalla klo 5.30 ja olimme mantereella puoli kymmenen jälkeen. Kerrankin ei ollut kiire kotiin, niin kuin iltalaivalla tullessa. Päätimme poiketa matkan varrella muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa, joista ohi ajaessamme usein olemme puhuneet.

Ensimmäinen kohde oli Lenholmin lehto Paraisilla. Paikka oli vähän pettymys, mutta elokuinen ajankohta oli tietysti vähän huono. Muutama komea tammi alueella kuitenkin oli. Mattsholmsfladanin lintutornista näkyi liroja, valkovikloja ja töyhtöhyyppiä.

Seuraava kohde oli Paraisten kalkkikivilouhoksen näköalapaikka, mistä avautuva maisema oli kuin toiselta planeetalta.

Paraisten kalkkilouhos

Paraisten vierasvenesatamassa nautitun lounaan jälkeen suuntasimme Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Linnassa piispa ja aateliset elivät 1300–1500-luvuilla sen ajan mittapuulla ylellistä ja uudenaikaista elämää.

Neljä lyhyeksi jäänyttä yötä alkoi iltapäivällä näkyä kummassakin sen verran, että loput kohteet jätimme seuraavaan kertaan ja suuntasimme kotia kohti.

Kuusiston piispanlinnan rauniot

Syysretkeilyä

ke 17.10.

Kävin bussilla Turussa asioilla. Samalla reissulla poikkesin tutustumaan Katariinanlaakson luonnonsuojelualueeseen. Ajatuksenani oli päästä kuvaamaan siellä jo pitempään viihtynyttä pähkinänakkelia. Nakkelipaikka löytyi helposti, mutta lintua ei näkynyt. Ruokintapaikalla riitti kyllä muuten säpinää. Sää oli kuitenkin pilvinen ja paikka pimeä, joten tyydyin kuvaamaan oravien ja tiaisten syömätouhuja kännykällä.

Jossain vaiheessa pähkinänakkeli yllättäen ilmestyi äännellen takaani. Sen jälkeen se kävikin jatkuvasti ruokintakivellä ja otti pähkinöitä myös suoraan kädeltä. Aurinkokin alkoi lopulta paistamaan, mutta vikkelää lintua oli silti vaikea kuvata, koska se vaihteli ruokapistettä jatkuvasti. Oli kuitenkin mukava kokemus päästä ruokkimaan nakkelia ja oravia kädestä. Alla käsivaralta kuvaamani kännykkävideo:

to 18.10.

Kävin Helsingissä. Reissu ei ollut lintureissu, mutta koska reitin varrella oli viitatiaispaikka, niin pakkohan siellä oli käydä. Jäin metrosta Herttoniemen asemalla ja paikka löytyi lyhyen kävelymatkan päästä. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin viitatiainen saapui. Lintu äänteli onneksi aktiivisesti, joten se oli helppo huomata ja tunnistaa. Paikalla oli lisäkseni neljä lintuihmistä ja kaikki saivat linnusta havainnon.


la 20.10.

Lähiretkeilimme LHLH:n alueen pohjoisosissa, lähinnä Urjalassa. Aluksi kävimme katsomassa, oliko Kokonjärven morsiosorsa vielä paikalla. Sorsaa ei löytynyt, mutta Kokonjärven uimarannan lähellä suuren kuusen latvassa istunut varpuspöllö ilahdutti syyshuudollaan.

Rutajärvellä ui nuori kaakkuri ja useita silkkiuikkuja. Kortejärven tornista näkyi paljon mm. haapanoita, mutta mukavimmat havainnot saimme järven pohjoispäästä. Olimme juuri kiikaroimassa neljää merikotkaa, kun ruovikosta kuului toivottu ääni: viikstimali. Ääni liikkui ruovikon yllä, mutta näköhavaintoa emme silti saaneet. Minulle mukava uusi LHLH-pinna.

Humppilan Myllynkulmalla näimme syksyn ensimmäisen koskikaran. Poikkesimme vielä Kiipunjärvellä, joka ei tarjonnut linnun lintua.


su 21.10.

Lähiretkeily jatkui, nyt yhdistyksen alueen eteläosissa. Tammelan Pyhäjärvellä oli melko hiljaista. Papinnokasta näkyi valkoposkihanhiparvi ja muutama uivelo, Patasaaresta alleja, koskeloita ja harmaahaikara.

Someron Oinasjärvellä oli noin 300 kanadanhanhea. Mikäköhän niitä vetää juuri tälle järvelle? Järven yli lentänyt merikotka aiheutti hanhissa pientä hermostumista, mutta ei paniikkia.

Lepänsangan pelloilla oli isohko vapoparvi ja viitisenkymmentä töyhtöhyyppää. Halkjärvellä oli hiljaista, samoin Painiojärvellä.

Matkalla Somerolle poikkesimme Letkun koulun pihassa etsimässä kuppikiveä. Varsinainen kivi jäi löytymättä, mutta pihassa oli myös erikoisesti haljennut "kuppikallio". Kallion kuppien alkuperästä ja aitoudesta ei ole varmuutta.

Parikkalassa

la 2.6.

Saavuimme Parikkalaan illansuussa ja majoituimme hotelli Laatokan Porttiin. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Parikkalan patsaspuisto. Ihmeteltyämme yli 500 betonipatsasta kävimme syömässä ja pikaisesti Siikalahden patotiellä.

Patsaspuiston joogaajat

Auringonlaskun jälkeen suuntasimme tunnetulle heinäkurppien soidinpaikalle aivan rajavyöhykkeen tuntumaan. Ilta oli lämmin ja tyyni. Kuovit ja ruisrääkät pitivät mekkalaa, mutta heinäkurpat eivät harmiksemme soidintaneet. Muutaman kerran olin kuulevinani heikosti soidinääntä, mutta havainto jäi epävarmaksi. Illan aikana kävimme tarkistamassa myös paikan, jossa edellisenä yönä oli laulanut pikkukultarinta, mutta siitä ei nyt ollut merkkiäkään. Siikalahdella oli äänessä tavanomaisia yölaulajia. Illan ja yön parhaaksi anniksi jäi läheltä pyyhkäissyt kehrääjä ja kuhankeittäjän laulu, joka minulta tosin jäi kuulematta. Takaisin hotellilla olimme yöllä kahden aikoihin.

Siikalahtea illalla

su 3.6.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Siikalahden torneissa ja opastuskeskuksessa. Sieltä matka jatkui kohti vaikuttavia Mykkiin kiviä, jotka ovat Pohjoismaiden suurin siirtolohkareryhmä. Järkäleiden välissä on luolia, joissa on kertoman mukaan piiloteltu venäläisiltä isonvihan aikana.

Kävimme päivän aikana muutamalla Parikkalan lintupaikalla, mutta mitään ihmeempiä ei löytynyt. Illalla lepäilimme hotellilla ja yöllä suuntasimme taas heinäkurppapaikalle. Soidinta ei tänäkään yönä kuulunut ja Siikalahdellakin olivat äänessä lähinnä hyttyset, joten reissun lintuanti jäi vaatimattomaksi.



ma 4.6.

Aamupäivällä otimme suunnan kotia kohti. Ruokolahdella poikkesimme Edefeltin jalanjäljissä kirkonmäellä ja Suomen ehkä erikoisimmalla siirtolohkareella, Kummakivellä. Puumalan kahvitauolla saimme päähämme lähteä vielä Ristiinaan katsomaan Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kotimatkalla teimme vain yhden lintupysähdyksen tuulisella Riihimäen Sammalistonsuolla.

Kummakivi

Astuvansalmen kalliomaalauksia