Saavuimme Parikkalaan illansuussa ja majoituimme hotelli Laatokan Porttiin. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Parikkalan patsaspuisto. Ihmeteltyämme yli 500 betonipatsasta kävimme syömässä ja pikaisesti Siikalahden patotiellä.
 |
| Patsaspuiston joogaajat |
Auringonlaskun jälkeen suuntasimme tunnetulle heinäkurppien soidinpaikalle aivan rajavyöhykkeen tuntumaan. Ilta oli lämmin ja tyyni. Kuovit ja ruisrääkät pitivät mekkalaa, mutta heinäkurpat eivät harmiksemme soidintaneet. Muutaman kerran olin kuulevinani heikosti soidinääntä, mutta havainto jäi epävarmaksi. Illan aikana kävimme tarkistamassa myös paikan, jossa edellisenä yönä oli laulanut pikkukultarinta, mutta siitä ei nyt ollut merkkiäkään. Siikalahdella oli äänessä tavanomaisia yölaulajia. Illan ja yön parhaaksi anniksi jäi läheltä pyyhkäissyt kehrääjä ja kuhankeittäjän laulu, joka minulta tosin jäi kuulematta. Takaisin hotellilla olimme yöllä kahden aikoihin.
su 3.6.
Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Siikalahden torneissa ja opastuskeskuksessa. Sieltä matka jatkui kohti vaikuttavia Mykkiin kiviä, jotka ovat Pohjoismaiden suurin siirtolohkareryhmä. Järkäleiden välissä on luolia, joissa on kertoman mukaan piiloteltu venäläisiltä isonvihan aikana.
Kävimme päivän aikana muutamalla Parikkalan lintupaikalla, mutta mitään ihmeempiä ei löytynyt. Illalla lepäilimme hotellilla ja yöllä suuntasimme taas heinäkurppapaikalle. Soidinta ei tänäkään yönä kuulunut ja Siikalahdellakin olivat äänessä lähinnä hyttyset, joten reissun lintuanti jäi vaatimattomaksi.
ma 4.6.
Aamupäivällä otimme suunnan kotia kohti. Ruokolahdella poikkesimme Edefeltin jalanjäljissä kirkonmäellä ja Suomen ehkä erikoisimmalla siirtolohkareella, Kummakivellä. Puumalan kahvitauolla saimme päähämme lähteä vielä Ristiinaan katsomaan Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kotimatkalla teimme vain yhden lintupysähdyksen tuulisella Riihimäen Sammalistonsuolla.
 |
| Siikalahtea illalla |
su 3.6.
Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Siikalahden torneissa ja opastuskeskuksessa. Sieltä matka jatkui kohti vaikuttavia Mykkiin kiviä, jotka ovat Pohjoismaiden suurin siirtolohkareryhmä. Järkäleiden välissä on luolia, joissa on kertoman mukaan piiloteltu venäläisiltä isonvihan aikana.
Kävimme päivän aikana muutamalla Parikkalan lintupaikalla, mutta mitään ihmeempiä ei löytynyt. Illalla lepäilimme hotellilla ja yöllä suuntasimme taas heinäkurppapaikalle. Soidinta ei tänäkään yönä kuulunut ja Siikalahdellakin olivat äänessä lähinnä hyttyset, joten reissun lintuanti jäi vaatimattomaksi.
ma 4.6.
Aamupäivällä otimme suunnan kotia kohti. Ruokolahdella poikkesimme Edefeltin jalanjäljissä kirkonmäellä ja Suomen ehkä erikoisimmalla siirtolohkareella, Kummakivellä. Puumalan kahvitauolla saimme päähämme lähteä vielä Ristiinaan katsomaan Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kotimatkalla teimme vain yhden lintupysähdyksen tuulisella Riihimäen Sammalistonsuolla.
 |
| Kummakivi |
 |
| Astuvansalmen kalliomaalauksia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti