Lapissa ja Norjassa (osa 2)

...jatkuu

la 28.6.
Aamulla jatkoimme Karigasniemeltä kohti pohjoista. Kävimme Pulmankijärvellä, mutta tien varret ja itse järvi olivat aika tyhjiä. Takaisin päin palatessamme tien poskessa staijaili pari pikkubussillista TLY:n retkiporukkaa. Kahvittelimme Nuorgamissa ja siirryimme sitten Norjan puolelle.

Ensimmäinen pysähdys oli Varanginvuonon pohjukassa Varangerbotnissa, missä oli hienot laskuvesilietteet, mutta vähän lintuja. Löysimme joitakin punakuireja, meriharakoita ja merihanhia.

Varangerbotn, Norja, 28.6.2025

Seuraava stoppi oli Nessebyn kirkon lietteillä, mutta ei sielläkään mitään peruskahlaajia ihmeellisempää ollut. Ajankohta ei ollut paras mahdollinen, kun kevätmuutto oli jo ohi ja paluumuutto ei vielä kunnolla alkanut.

Vadsøssä kirjauduimme sisään paikalliseen Scandiciin. Siellä kävikin hyvä tuuri, kun saimme varaamamme normihuoneen tilalle sviitin. Kauan emme malttaneet sviitistä nauttia, kun lähdimme tutustumaan Vadsøön.

 

Vadsø hotellihuoneen ikkunasta nähtynä. Takana Vadsøyan saari. 29.6.2025

Suuntasimme Vadsøyan saarelle kaupungin edustalle. Rannan leväkasoilla seisoskeli punakuireja monenlaisissa puvuissa. Saaren sisäosassa on lampi, jossa voi hyvään aikaan nähdä parikin sataa vesipääskyä, nyt niitä oli viisi. Niityllä lapinkirvinen vei ruokaa pesälle. Kasveista huomioin mm. keltaisen lapinorvokin. Tuuli oli varsin navakka, mikä teki kuvaamisesta hankalaa. Saarikierroksen jälkeen siirryimme kaupan kautta hotellille.

punakuiri, Vadsøya, Norja, 28.6.2025

lapinkirvinen, Vadsøya, Norja, 28.6.2025

Metsäjänis ihailee merta, Vadsøya, Norja, 28.6.2025

su 29.6.
Lähdimme aamiaisen jälkeen Vadsøstä rantatietä kohti koillista. Ekkerøyssa tutustuimme Norjan suurimpaan pikkukajavakoloniaan, missä linnut hautoivat jyrkänteellä. Vuonna 2023 kolonian noin 40 000 pikkukajavasta puolet kuoli lintuinfluenssaan. Nyt lintuja oli paljon, mutta vaikea sanoa, onko määrä palautunut lähellekään entistä.

Pikkukajavien pesimäjyrkänne, Ekkerøy, Norja, 29.5.2025

pikkukajavat, Ekkerøy, Norja 29.6.2025

Matka jatkui rannikkoa pitkin. Vadsøn rehevyys loppui kuin seinään ja maisema alkoi näyttää karulta. Tien varsilla laidunsi vapaana lampaita ja poroja. Päätimme jättää Hornøyan lintusaaren seuraavaan kertaan, koska oli tuulista ja aikaa vähän. Sen sijaan lähdimme edelleen eteenpäin kohti tien päätä eli Hamningbergiä. Huono valinta, mutta tulipa sekin loukko nähtyä eikä toista kertaa tarvitse mennä. Alku oli lupaava. Tienvarsi Vardøstä eteenpäin kukki valkoisenaan lapinvuokkoja. Merikihuja näkyi matkalla useampi. Sitten tie kapeni kolme metriseksi. Se mutkitteli, nousi ja laski karujen kallioiden välissä. Maisema oli kuin toiselta planeetalta. Vastaan tulevia matkailuautoja väisteltiin levikkeille. Matka Vardøstä Hamningbergiin kesti ehkä tunnin, mutta tuntui kolmelta. Vaikka itselle matka oli tuskaa, Markon mielestä tie oli oikein mukava ajella. 

Perillä Hamningbergissä odotti kova tuuli, kiviä, kallioita ja pari taloa. Vakituista asutusta siellä ei enää ole, tiekin suljetaan talvikuukausiksi. Aikanaan ympärivuotisia asukkaita on varmaan ollut paljon, koska koulurakennuskin näytti olevan. Murjotin hetken kohtaloani, joka oli tuonut minut tällaiseen loukkoon, mutta sitten kohotin kiikarini ja aloin katsella merelle. Siellä lensi suulia, karimetsoja, lunneja, ruokkeja, riskilöitä, kiisloja, alleja… Kovin kaukana menivät, mutta ainakin osan sai määritettyä. Näin jälkeenpäin ajateltuna Hamningberg ei ehkä sittenkään ollut niin paha paikka.

Hamningberg, Norja, 29.6.2025

Suula ja karimetso kohtaavat merellä. Hamningberg, Norja, 29.6.2025

luotokirvinen, Hamningberg, Norja, 29.6.2025

Takaisin päin mennessä poikkesimme lyhyesti Vardøn saarella, jonne pääsi pari kilometriä pitkää tunnelia pitkin. Vardøssä pikkukajavat pesivät rakennusten seinämillä. Tsekkasimme uudestaan myös Nessebyn kirkon lietteet, josta eilisten lajien lisäksi löytyi ristisorsia. Lyhyeksi ja kiireiseksi jäi retken Norja-osuus. Varanger oli sellainen paikka, jonne haluan palata joskus ajan kanssa uudestaan.

Suomen puolelle päästyämme majoituimme Nuorgamin lomakeskuksen huoneistoon. Illalla saunoimme ja uimme tai paremminkin kastauduimme kylmässä Tenossa.


ma 30.6.
Lomakeskuksen yllättävän monipuolisen aamiaisen jälkeen lähdimme käymään uudestaan Pulmankijärven suunnassa. Staijailimme hetken vaaran päällä petojen toivossa, mutta turhaan. Pulmankijärvellä Marko tarkasti järven (kuikka, kaakkureita) sillä aikaa, kun itse etsin pensaskanervan. Pulmankijärven seutu on ainoa paikka Suomessa, missä kyseinen kasvi kasvaa luonnonvaraisena. Kasvi löytyi helposti ja oli sopivasti kukassa.

pensaskanerva, Utsjoki, 30.6.2025

Jatkoimme kohti etelää siellä täällä matkan varrella poiketen. Lintumaailma oli hiljainen niin kuin se oli koko matkan ajan. Illansuussa saavuimme Saariselälle ja majoituimme hotelli Riekonlinnaan.

kirkkotuvat, Utsjoki, 30.6.2025

ti 1.7.
Lapland Hotels -ketjun aamiaiset ovat tunnetusti hyviä ja vedin taas aamiaisähkyt. Päivän aikana siirryimme Saariselältä Ouluun. Matkalla vietimme pari tuntia Rovaniemen tiedekeskus Arktikumissa. Kävimme myös ihmettelemässä Sukulanrakan hiidenkirnuja. Alueella on 14 hiidenkirnua, joista yksi on Suomen syvin, 15 metriä.


ke 2.7.
Aloitimme aamun punakottaraisbongauksella Oulun Oritkarissa. Lintu ilmestyi noin vartin odottamisen jälkeen. Se oli arka, minkä takia en lähestynyt sitä. Kurveja ei näkynyt, tosin ei juuri etsittykään. Poikkesimme vielä Liminganlahdella, mutta vesi oli korkealla, eikä sieltä irronnut kuin pari reissupinnaa.

 

punakottarainen, Oulu, 2.7.2025

Limingalta alkoi pitkä ja tylsä kotimatka. Matkan kohokohta oli Kärsämäellä kahvila Paakarin pysäkissä. Siellä söin matkan parhaan kakkupalan (kirsikkamutakakku). Viimeisen mainitsemisen arvoisen lintuhavainnon teimme Forssan Matkussa, missä sain vihdoin Forssa-pinnan lyhtypylvään päällä huhuilevasta turkinkyyhkystä. 

Retkipinnoja kertyi 124. Monta pohjoisen peruslajia jäi näkemättä, mutta eipä juuri yritettykään. Kumpikaan ei laske vuodareita eikä muitakaan pinnapakkomielteitä ole, joten minkään lajin perässä ei sen kummemmin juostu.

turkinkyyhky, Forssa, 2.7.2025

Lapissa ja Norjassa (osa 1)

Olin varannut jo helmikuussa ensimmäiselle lomaviikolleni Utön-reissun, mutta jouduin perumaan sen surkeiden julkisen liikenteen yhteyksien vuoksi. Kesän lautta- ja bussiaikataulujen laatijat eivät olleet tehneet yhteistyötä. Kuka jaksaa odottaa Pärnäsin lauttarannassa kaksi ja puoli tuntia? En ainakaan minä, joten lähdin sitten Markon mukaan pohjoisen reissulle.

la 21.6.
Starttasimme Forssasta juhannuspäivänä klo 7.00. Teillä riitti tilaa normi-ihmisten ollessa juhannuksen vietossa. Ensimmäinen kohde oli Joensuu, jonne halusin muistelemaan opiskeluaikojani Joensuun yliopistossa, joka nykyisin tunnetaan Itä-Suomen yliopistona. Matkalla poikkesimme muutamassa kohteessa, mm. Pursialan hiidenkirnulla Mikkelissä. Kahdeksan metriä syvä ja kolme metriä leveä hiidenkirnu on Suomen neljänneksi suurin.

 

Pursialan hiidenkirnu, Mikkeli, 21.6.2025

su 22.6.
Joensuu-muisteloihin riitti yksi ilta, joten aamiaisen jälkeen otimme suunnaksi Kuusamon. Matkalla pysähdyimme patikoimaan Hossan kansallispuiston 8 km:n Värikallion kierroksen. Kalliomaalaukset tuli nähtyä, mutta lintuja ei juurikaan. Marko oli edellisellä käynnillään laskenut reitiltä viisi pohjansirkkureviiriä, mutta nyt emme havainneet ainoatakaan. Reitin loppupuolella näimme kuusen latvassa laulavan sinipyrstön. Kierrokseen hurahti kolme tuntia ja saavuimme vasta illalla Kuusamoon, missä majoituimme Rukalle.


ma 23.6.
Rukahovin erinomaisen aamiaisen jälkeen starttasimme Kuusamon kohteille. Ensimmäisenä pysähdyimme parkkipaikalla, josta näkee muuttohaukan pesimäkalliolle. Emme odottaneet suuria, mutta yllätykseksemme muuttohaukka lenteli juuri jyrkänteen edustalla, ehkä viemässä pesälle saalista. Kamera oli tässä vaiheessa vielä repussa ja ehdin saada tasan yhden kuvan väärillä asetuksilla, ennen kuin haukka lähti taas jyrkänteen taakse. 

muuttohaukka, Kuusamo, 23.6.2025

Seuraavaksi suuntasimme rajan lähelle Kuntivaaralle. Sieltä ei laulavia sinipyrstöjä ihmeempää irronnut, mutta 480 metriä korkean vaaran laelta näki Venäjälle asti.

Näkymä Kuntivaaralta idän suuntaan. Kuusamo, 23.6.2025

Joidenkin välipysähdysten jälkeen saavuimme Oulangan kansallispuistoon Kiutakönkäälle. Siellä oli toki upeat koskimaisemat, mutta myös mielenkiintoisia kasveja, kuten neidonkenkä, valkoyökönlehti ja lapinvuokko. Olin juuri ennen reissua lukenut uhanalaisia neidonkenkiä puistossa tallovista kuvaajista, joten katsoin parhaaksi pysytellä sepelillä ja ottaa kuvia pitkällä putkella polun varressa olevasta yksilöstä. Yhden kasviyksilön arvo on liki 600 euroa, mutta ei taida kukaan koskaan oikeasti joutua maksumieheksi.

neidonkenkä, Kuusamo, 23.6.2025

lapinvuokko, Kuusamo, 23.6.2025

Illalla alkoi vähän sadella, mutta kävimme vielä muutamassa kohteessa, esim. Rukatunturin koillispuolella sijaitsevilla Saarualammilla bongaamassa virtavästäräkin. Kummasti päivän touhuihin hurahti 11 tuntia.


ti 24.6.
Aamulla matka jatkui kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdys oli Kemijärvellä toukokuussa avatulla entisen jätevesialtaan eli Kallaanlammen lintutornilla. Tornista näkyi paljon sorsalintuja ja kahlaajia.

Näkymä Kallaanlammen lintutornista. Kemijärvi 24.6.2025

Pysähdyimme kahville Sodankylän keskustaan ja pienelle pistolle Sompion luonnonpuistoon. Tankavaaran kultakylässä pyörähdimme seuraamassa hetken kullanhuuhdontaa ennen kuin saavuimme Saariselälle. Siellä majoituimme keskustan hotelliin ja ehdimme illalla vielä vetäistä pitsat ja patikoida pienen lenkin UKK-puistossa, joka on viime aikoina pysynyt otsikoissa noroepidemian takia. Riekko oli lenkin ainoa mielenkiintoinen havainto.


ke 25.6.
Aamiaisella taistelimme lautasillemme mitä onnistuimme pöydistä saamaan ison aasialaisturistiryhmän täyttäessä ruokasalin. Mahat kuitenkin täyttyivät ja lähdimme ensimmäisenä Kiilopäälle. Kiersimme laelle johtavan 5 km:n mittaisen Kiirunapolun näkemättä kiirunoita tai muutakaan mainitsemisen arvoista.

Seuraava kohde oli Ivalosta Koppeloon menevän tien varressa, missä näimme laulavan pikkusirkun ja lapinuunilinnun.

lapinuunilintu, Inari, 25.6.2025

 

lapinuunilintu laulaa, Inari, 25.6.2025

Pikku-Petsamossa yritimme hetken bongata paikalla pitkään viihtynyttä ja ilmeisesti pensastaskun kanssa pariutunutta sepeltaskua siinä kuitenkaan onnistumatta. Ivalon keskustassa joimme kahvit ennen kuin siirryimme Inariin. Jätimme tavarat Wilderness-hotellille ja tutustuimme pari tuntia saamelaismuseo ja luontokeskus Siidaan.


to 26.6.
Aamiainen oli tässäkin hotellissa hyvä, mutta erityisen upea oli aamiaissalin suurista ikkunoista avautuva näkymä Inarijärvelle.

Inarista siirryimme Karigasniemelle. Matkalla poikkesimme katsomaan Karigasjoen dyynejä, jotka ovat syntyneet tuulen jääkauden aikana kuljettamasta ja kasaamasta harjuhiekasta. Jätimme auton hiekkakuopalle, jonka itäpuolen suolta kuului jänkäkurpan soidin. Kävelimme mönkijäuraa pitkin Karigasjoelle ja takaisin, noin 5 km. Matkalla näimme mm. tilhiä ja isolepinkäisen. Itse dyynit olivat vaatimattomia.

Karigasjoen dyynejä, Utsjoki, 26.6.2025

Pienen matkan päässä dyyneistä löytyy Sulaojan lähde, joka on purkautuvan vesimäärän perusteella Suomen suurin lähde. Siellä kiersimme parin kilometrin mittaisen luontopolun.

Karigasniemelle saavuttuamme joimme kahvit kylätalolla. Hotelliin ei vielä päässyt, joten kiipesimme odotellessamme Ailigastunturille vievää soratietä ylös päin. Laelle asti emme viitsineet mennä, sillä tunturi oli tuulinen ja tyhjä. Linkkitien portilla sinirinta vei ruokaa poikasilleen.

Illalla söimme Guossi-hotellilla ja kävimme ruuansulatuslenkillä Norjan puolelle. Norjan ja Suomen välisellä sillalla lenteli lapintiira.


pe 27.6.
Aamulla suunta oli Tenojoen Teppanansaari. Löysimme mielestämme oikean paikan, mutta pikkukanadanhanhesta ei näkynyt luvattua päätäkään. Ei ihme, sillä Klenkaksi nimetty lintu ei ollutkaan paikalla. Hetken katseltuamme se tuli jostain ja laskeutui "pesälle". Lintu makaa maassa samassa paikassa ikään kuin hautomassa, mutta en netistä löytänyt varmistusta sille, että Branta-suvun hanhet voisivat saada munia ilman koirasta. Kumppania Klenkalla ei ole näkynyt.

Matka jatkui Nuvvos-Áilegas tunturille, jonka huipulle kävelimme. Matkalla pikkukuovit varoittelivat ja kapustarinnat vihelsivät. Huipulla piipersi kolme keräkurmitsaa. Tunturin laelta oli komeat näkymät Tenojoelle ja Norjan puolelle. 

Näkymä Nuvvus-Ailigakselta Tenojoelle päin. Joen keskellä Teppanansaari. Utsjoki, 27.6.2025

uuvana, Nuvvus-Ailigas, Utsjoki, 27.6.2025

Kävimme välillä hotellilla kahvilla ja siirryimme sitten poroerotuspaikalle ja Piesjängälle. Poroerotuspaikan lammikosta löytyi tyllejä ja vesipääsky. Jängällä kopotteli jänkäkurppa.

 

vesipääsky, Utsjoki, 27.6.2025

Jatkuu toisessa postauksessa.

Pyrstötiaisten pesänrakennus ja muita toukokuun havaintoja

Vappupäivänä 1.5. liikuin kameran kanssa Viksberginsuolla Forssassa ja sain seurata pyrstötiaisten puuhia. Maassa puiden alla oli kuollut, todennäköisesti kanahaukan tappama nuori lokki. Pyrstötiaispari oli hoksannut paikan ja kävi hakemassa ympäristöön lentäneitä höyheniä pesänpehmikkeeksi. Kumpikin keräsi nokan täyteen tavaraa, jonka jälkeen ne lähtivät viemään saaliin pesälle. Kymmenen minuutin kuluttua ne palasivat hakemaan taas uutta satsia.

pyrstötiainen, Forssa, 1.5.2025

Toukokuussa outo kevät jatkui. Alkukeväästä kaikki oli aikaisessa, mutta lähes koko toukokuun jatkuneet kylmät pohjoistuulet jarruttivat kevään ja muuttolintujen saapumista. Uusia lajeja ilmaantui kaikesta huolimatta päivittäin, mutta muuttoryntäystä ei nähty.

pensastasku, Forssa, 4.5.2025

tiltaltti, Tammela, 11.5.

valkoposki-, tundra- ja metsähanhia, Tammela, 11.5.2025

Hyönteissyöjiä saapui pikku hiljaa. Harmaasiepon näin melko aikaisin, 7.5. Pyhäjärven rannassa. Ensimmäinen satakieli lauloi lajin vakiopaikassa Viksbergin kartanonpuistossa Forssassa 11.5. Sirittäjät alkoivat runsastua toukokuun alkupäivinä.

sirittäjä, Forssa, 16.5.2025

Koska peltotulvat puuttuivat tänä vuonna käytännössä kokonaan, ainoa hyvä kahlaajapaikka Lounais-Hämeessä oli Syrjäharjun turvetuotantoalueen kosteikko Tammelassa. Paikka on nimensä mukaisesti vähän syrjässä, mutta toisaalta juuri sopivan pyörälenkin päässä. Kosteikon lajivalikoimasta löytyi toukokuun aikana mm. liroja, tyllejä, musta-, valko- ja punajalkavikloja, suokukkoja, lapinsirrejä ja suosirrejä. 19.5. löysin mukavasti lähietäisyydeltä kaksi lampivikloa. Kaksikko taisi poistua jo saman illan aikana. Dokumenttikuva on pysäytyskuva videolta.

lampiviklo, Tammela, 19.5.2025

Jonkinlaista arktikaa havaitsin pienten mustalintuparvien muodossa Tammelan Pyhäjärvellä 17.5., mutta yleisesti ottaen arktisten lajien muutto ei tänä keväänä alueellamme juuri näkynyt. Esim. allista ei saanut kukaan havaintoa. 29.5. kuulin muuttavan tundrakurmitsaparven äänet. Joukossa oli mahdollisesti keräkurmitsakin, mutta se äännähti vain kerran, joten havainto jäi vähän auki.

Sammakkoeläimiä ja muuta keväistä lajistoa

Aprillipäivänä 1.4. pyöräilin Tammelaan Syrjäharjun turvetuotantoalueelle katsomaan, joko siellä on elämää. Kosteikko oli kokonaan sulanut ja sorsalintuja oli paljon. Pääasiassa taveja, sinisorsia, haapanoita ja jouhisorsia, mutta joukosta löytyi heinätaviparikin.

Pari päivää myöhemmin 3.4. lämpötila nousi 17 asteeseen. Kävin Forssassa Rastasmäen lammikoilla, missä ruskosammakot jo joukolla nousivat kutulampeen. Myös kevään ensimmäinen suruvaippa lenteli metsätiellä. Tästä neljän päivän päästä pyöräilin sormet ja varpaat jäässä seitsemän asteen pakkasessa... 

8.4. fillaroin iltalenkille Syrjäharjulle. Uusia lajeja olivat lapasorsa ja punajalkaviklo. Kaksi saukkoa paini vastarannalla ja viitasammakot olivat äänessä. Viikon kuluttua taas sama reissu, nyt uusina tulokkaina suokukko ja valkovikloja. Tien poskessa oli jo valkovuokkoja, vaikka kalenteri näytti vasta huhtikuun puoliväliä.

rupikonnat, Forssa, Ratasmäki, 18.4.2025

Rupikonnat olivat heränneet Ratasmäessä 18.4. ja hiekkatien varressa pörräsi koivunrunkoa vasten kirjokehrääjä. Kirjallisuuden mukaan naaraat ovat liikkeellä öisin, mutta tämä yksilö ei ollut lukenut kirjallisuutta vaan lenteli keskellä päivää. Naaraspuolinen kirjokehrääjä on iso, ainakin suruvaipan kokoinen ja siksi huomiota herättävä.

kirjokehrääjä, Forssa, Rytökallio, 18.4.2025

19.4. Pyöräilin aamulla Tammelan kirkolle päin. Yöllä oli satanut pitkästä aikaa, mikä oli saanut kotilot liikkeelle. Yhtään liioittelematta niitä oli vähintään 10 000 Forssan ja Tammelan keskustan välisellä 8 km:n pyörätiepätkällä. 

23.4. fillaroin taas Syrjäharjun kosteikolle, missä putkeen osui liejukana ja sain ruksittaa siitä Tammela-pinnan. 

24.4. Ratasmäen lammikoilla rupikonnia ei enää näkynyt missään, sen sijaan tiellä kohti lampea oli matkalla manteri, joka ennen vesiliskonakin tunnettiin. Meno maalla oli hidasta ja puolelta toiselle vaappuvaa, mutta lopulta se pääsi määränpäähänsä. Vedessä vauhti olikin ihan toista luokkaa.

manteri, Forssa, Ratasmäki, 24.4.2025

29.4. kävin Humppilassa, missä Kauppilan lammikoilla oli seitsemän mustakurkku-uikkua ja vielä kaksi lisää kakkostien toisella puolella. Mukuruilla oli äänekästä ja näyttävää soidinta.

mustakurkku-uikku, Humppila. Kauppila, 29.4.2025

Aikaista kevätmuuttoa

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä oli tyyntä ja lämpötila asteen pakkasen puolella. Kun tähän lisätään vielä edellisten päivien kosteus, olosuhteet olivat otolliset hiussjään syntymiselle. Hiusjää muodostuu lahosta puusta työntyvän veden jäätyessä ohuen ohuiksi rihmoiksi. Ilmiö vaatii sopivien sääolosuhteiden lisäksi lahottajasienen, siksi se esiintyy vain lahoavassa puussa. Sieni erittää aineita, jotka estävät jääkiteitä sulautumasta yhteen ja näin ”hiukset” pysyvät ohuina ja erillisinä. Löysin hiusjäätä runsaasti Salmistonmäen luonnonsuojelualueelta maassa lojuvista lahoista oksista.

 

hiusjäätä, Forssa, Salmistonmäki, 1.3.2025

Isolepinkäisillä on takanaan lihava talvi. Edellisessä postauksessa oli kuva isolepinkäisen varastoimista metsä- ja peltomyyristä, nyt kuvakokoelma jatkuu metsäpäästäisellä. Kaikki samalta peltoalueelta. Vanhalta kaatopaikalta löytyi neljästä vierekkäisestä pajupensaasta yksi nirhattu peltomyyrä kustakin. Pajunkissoja maljakkoon kerätessä sai olla tarkkana, ettei tule ylimääräistä pöytäkoristetta mukana. Lepinkäisillä ei todellakaan ole ollut pulaa ruuasta.

metsäpäästäinen, Forssa, 7.3.2025

Maaliskuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla lämpötila kipusi 8 asteeseen ja kevätmuutto käynnistyi rytinällä. Itse ehdin ulkoilemaan vasta perjantaina, jolloin lentokentän pellot olivatkin jo täynnä kiuruja. Lauantaiaamuna 8.3. Vikseberginsuolla lähti polun varresta lentoon lehtokurppa – kaikkien aikojen varhaisin havaintoni lajista. Loimalammilla näkyi töyhtöhyyppiä ja uuttukyyhkyjä, aikaisia nekin.

Maaliskuun puolivälissä oli kylmää, joten retkeilyt jäivät, kunnes loppukuusta taas lämpeni. 22. päivä kiertelin pitkästä aikaa autolla Markon kanssa. Tammelassa Murronkulman suunnalla näkyi viisi merihanhea paikallisena pellolla. Pehkijärven sulassa oli satamäärin lintuja, pääosin joutsenia ja harmaahanhia. Vesilintujen joukosta löytyi haapanapari ja kurkiakin oli jo useampia. Edellisenä päivänä paikalla olleet pikkujoutsenet eivät sattuneet putkeen. Kalliojärven sänkipellolla lenteli pulmusia ja mulloksella kipitti kaksi kapustarintaa.

Pehkijärven lintumassaa, Tammela, 22.3.2025

28.3. aloitin pyöräkauden. Ensimmäisenä lenkkinä kävin Papinnokassa Tammelan Pyhäjärvellä, joka oli sula jo puoliväliin järveä. Mitään jouhisorsia ihmeempää ei näkynyt. Muutamaa päivää myöhemmin kävin uudestaan Pyhäjärvellä, joka oli tällä kertaa täynnä uiveloita, Pappilanlahdella lähes 30. Maaliskuun viimeisenä päivänä jäät olivat lähteneet jo koko järvestä. Ehdin saada maaliskuun puolelle vielä havainnon meriharakasta.

Kaikki postauksen kuvat on otettu kännykällä. Ekona liikkuessa on kaksi vaihtoehtoa: mukana on joko kamera tai kaukoputki. Kumpaakin en pysty raahaamaan samalla kertaa. Muuttoaikaan mukaan valikoituu yleensä putki. Ostin puhelimelle uuden digisovittimen (NSO), jolla voi hätätilassa kuvata jotain. Tämä sovitin on siitä hyvä, että se käy mille tahansa puhelimelle ja mihin tahansa okulaariin. Aika hitaasti sen kyllä saa paikalleen eli nopeaan raridokumentointiin se ei ole paras mahdollinen väline. Pehkijärvikuva on otettu sovittimen avulla.

Myyrätalvi

Uudenvuodenpäivän aamulenkillä tein ekaekaa-havainnon peukaloisesta. Peukku on aktiivinen jo ennen auringonnousua ja tälläkin kertaa sen rätinä kuului Loimijoen jäiseltä rannalta, kun oli vielä hämärää. Ääni liikkui niin nopeasti paikasta toiseen, että niitä oli todennäköisesti kaksi.

Tammikuun viidentenä oli talvilintulaskennan vuoro. Reitti on tylsä ja laskenta sen takia usein pakkopullaa. Uudet reittilajit tuovat pientä piristystä. Syyslaskennassa sain teeren ja nyt lentokentän sähkölangalla istuneen piekanan, joka jäi peltoaukealle koko talveksi. Pikkunisäkästilanne Lounais-Hämeessä oli sen verran hyvä, että talvehtivia piekanoja, tuulihaukkoja ja hiiripöllöjä havaittiin useampia yksilöitä.

”Teurastajan” eli isolepinkäisen varastoima metsämyyrä lentokentän peltoaukean puussa. Myyrä oli jo seuraavana päivänä hävinnyt, mutta todennäköisesti jonkun muun kuin lepinkäisen suuhun. Harakat ainakin partioivat paikalla. Forssa, 12.1.2025

Citymarketin pihlajissa hyöri viimeisten marjojen kimpussa räkättirastaita, joista ehdin napata muutaman kuvan ennen hämärän laskeutumista. Kuvaaminen kaupan parkkipaikalla koettelee hermoja jatkuvan ihmisvirran säikyttäessä linnut vähän väliä liikkeelle.

räkättirastas, Forssa 5.1.2025

Räksien joukossa vilahti pienempi rastas. Seuraavana päivänä varmistui, että se oli punakylkirastas, joka ei ole mitenkään tyypillinen talvilaji alueellamme. Tiirassa on vain neljä aiempaa havaintoa talvikuukausilta. Tänä talvena Suomeen jäi poikkeuksellisen paljon punakylkiä ja varmasti niitä olisi löytynyt rastasparvista enemmänkin tarkalla syynillä.

 

Punakylkirastas, Forssa 6.1.2025. Ilmassa oleva sumu tekee kuvasta utuisen.

Viime talvena huomasin Loimijoessa erikoisen sinisorsan, joka on viettänyt samassa paikassa myös tämän talven. Olen ajatellut sen olevan intersukupuolinen yksilö eli naaras, jonka höyhenpuku alkaa naishormonien puutteen takia muuttua koiraalle tyypilliseksi. Naaraslinnuksi määritystä tukevat kyljessä pilkottavat ruskeat höyhenet ja vain yksi pyrstökiehkura. Nokan väri on kuitenkin oudon keltainen, vaikkakaan ei yhtä kirkas kuin selkeiden koiraiden. Yleensä intersukupuolisten lintujen nokka jää naaraalle tyypillisen väriseksi eli oranssi-mustaksi. Viime vuonna otetussa huonossa kännykkävideossa näkyy kuitenkin vähän mustaa nokassa eli nokka näyttää kellastuneen viime talvesta. Helmikuussa näin linnun lepäilevän joen rannassa yhdessä naaraan kanssa, mikä taas vaikuttaa koiraan käytökseltä. Tosin intersukupuoliset naaraslinnut saattavat höyhenpuvun muuttumisen lisäksi myös alkaa käyttäytyä kuten koiraat, joten kallistun määrittämään tämän naaraaksi.

sinisorsa, Loimijoki, Forssa 10.1.2025

sinisorsa, Loimijoki, Forssa 24.2.2025

Helmikuussa jatkui tammikuun kaltainen vähäluminen tai jopa lumeton talvi. Lentokentän pelloilla näkyi niin eläviä kuin isolepinkäisen varastoimia myyriä. Näin hyvä myyrätalvi oli viimeksi vuonna 2009, tosin silloin myyriä oli vielä moninkertaisesti enemmän. Muistan niitä vilistäneen jaloissa niin, että "hiirikammoiset" olisivat jo panikoituneet.

peltomyyrä, Forssa 8.2.2025

Helmikuun puolivälissä oli hyviä pöllöilmoja, mutta kävelyetäisyydellä kotoa en kuullut kuin huuhkajan parissa paikassa. Toki sekin on mukava havainto varsinkin nyt, kun huuhkaja on vuoden lintu. Nähtyäkin se tuli pitkästä aikaa niin päivälevolla kuusessa kuin soidintamassa illalla näkyvällä paikalla.

Huuhkaja, Forssa 15.2.2025. Kuvattu sadan metrin päästä pöllöä häiritsemättä. Varikset sen sijaan eivät piitanneet eettisestä havainnoinnista vaan kärkkyivät jopa samalla oksalla.

Talvilomaviikkoni eli helmikuun viimeinen viikko ei tänä vuonna ollut nimensä mukainen. Maa oli lumeton, lämpötila plussan puolella ja useampana päivänä satoi vettä. Itseäni ei lumettomuus haittaa, mutta aurinko sentään olisi voinut vähän paistaa. Tuuli oli etelän- ja lounaanpuoleista, mikä ennusti aikaisten kevätmuuttajien saapuvan millä hetkellä hyvänsä. Alkuviikosta alkoikin näkyä joutsenia siellä täällä. Torstaina 27.2. kävin Jokioisten Lintupajussa, mistä löysin kaksi tundrahanhea jo aikaisemmin paikalla olleiden joutsenten joukosta. Edellinen talvihavainto lajista tehtiin alueellamme vuodenvaihteessa 2017-18 ja helmikuussa sitä ei täällä ole aikaisemmin havaittukaan.

laulujoutsen ja tundrahanhet, Lintupaju, Jokioinen 27.2.2025

Kesäloman aloitus Utössä

Maanantai 3.6.
Yhteysaluksen aikaisen lähtöajan takia matkustin jo maanantaina Turkuun. Illalla oli hyvää aikaa käydä puistossa harjoittelemassa uuden kuvauskaluston käyttöä. Ostin uuden kameran ja putken (Sony a7 Mark IV + FE 200-600 mm) vain pari päivää ennen reissua, enkä ollut ehtinyt perehtyä niihin ollenkaan.

Tiistai 4.6.
Bussi lähti Turusta 6.40 ja laiva Pärnäsistä 8.30. Utöhön saavuin yhden aikaan iltapäivällä. Vein tavarat huoneeseeni, kävin hotellilla lounaalla ja lähdin saman tien kiertelemään aurinkoista ja vähän liiankin lämmintä saarta. Raripuskassa ja sen läheisyydessä soidinsi kirjokerttu. Toinen, ehkä naaras, rätisi raripuskan sisällä. 

Itärannassa vesi oli matalalla, mutta rannalla näkyi vain Utön peruslajistoa eli punajalkavikloja, tyllejä ja meriharakoita. Sorsalinnuilla oli poikasia ja rytikerttunen lauloi laiskasti ruovikossa. 

(Kuvat voi klikata isommaksi.)

Punajalkaviklot ovat Utössä näkyviä ja varsinkin kuuluvia.

Myöhemmin iltapäivällä radiopuhelimeen huudeltiin, että edellisenä päivänä löytynyt pussitiainen ääntelee koulun lahdella. Kuulin linnun monta kertaa, mutta en saanut sitä kiikariin. Lintu on vasta Utön kolmas eli sain hyvän saaripinnan. Koulun saunan katolle laskeutui valkoinen viestikyyhky, joka on oleskellut saaressa pari viikkoa. Sillä oli jalassa renkaat, joista selvisi sen olevan puolalainen viime vuonna syntynyt lintu.

Eksynyt viestikyyhky tuntui hakeutuvan ihmisten lähelle.

Karhunlaukka on vanha mausteyrtti, jota merimiehet istuttivat satamiin saadakseen c-vitamiinia keripukkia torjumaan. Kasvusto on koulun lähellä.

Keskiviikko 5.6.
Aamulla pussitiainen oli Gamla postenilla ja päivän mittaan sen ääni kuului siellä täällä saarella. Välillä alkoi jo epäilyttää, voiko yksi lintu ehtiä joka paikkaan vai onko niitä useampi. Uusia lajeja ei ennen aamiaista ilmaantunut. 

Aamupäivällä lokkien kiljunta paljasti saaren yli muuttaneen mehiläishaukan. Vähän puolenpäivän jälkeen kyttäsin taas pussitiaista Saunalahdella ja huomasin samalla lahdella kalastavan pikkutiiran, josta sain uuden saaripinnan. Loppupäivä kului peruslajeja kuvaillessa.

En nähnyt muita korentoja kuin merisinikorentoja.

Sinitiaiset löysivät syötävää omenapuusta.

Hemppoja on saarella jonkin verran.

Torstai 6.6.

Yöllä oli tarkoitus lähteä pienelle yölaulajakävelylle. Illalla hyvältä tuntunut ajatus ei kesken yöunien tuntunut enää ollenkaan hyvältä eli käänsin kylkeä.

Aamu oli pilvinen ja vähän sateinenkin, vaikka myöhemmin oli taas selkeää. Päivästä tuli hiljainen lintupäivä lukuun ottamatta luotsiasemalta havaittua jääkuikkaa, jota itse en kylläkään nähnyt. Pari päivää piilosta kanssani leikkinyt pussitiainen näyttäytyi vihdoin itärannalla sen verran, että sain muutaman kuvan siitä. Ei mitään priimaa, koska olin aika kaukana. Itärannassa ei pesimäaikaan saa kulkea rannassa. Mutta pari muistokuvaa kuitenkin. Myöhemmin illalla varmistui, että pussitiaisia oli saarella kaksi. Kumpikin koiraita.

Pussitiainen itärannassa.

Lounaan jälkeen kuvailin Kalkaksen terassilla kastemadon kokoista rantakäärmettä, kun taivaalta putosi tielle haahka. En ole koskaan nähnyt Utössä haahkoja saaren sisäosassa. Tällä linnulla ei ollut kaikki kunnossa, koska se joutui vähän väliä käymään makuulle. Jonkin matkaa tietä kuljettuaan se siirtyi sivuun kasvillisuuden suojiin. Mitäköhän sille oli tapahtunut?

Kuvasta ei selviä mittasuhteet, mutta tämä rantakäärme oli hädin tuskin lyijykynän kokoinen. Sen on silti oltava viime kesän poikanen, koska tämän vuoden poikaset eivät vielä ole kuoriutuneet.

Taivaalta pudonnut haahka.

Tiirat eivät noudattaneet sääntöjä.

Perjantai 7.6.
Aamulla tein ennen laivan lähtöä vielä pienen saarikierroksen, mutta mitään uutta ei ollut ilmaantunut. Yhteysalus lähti klo 8.30 ja tasan yhdeksän tuntia myöhemmin olin kotona.

Luotokirviset etsivät ruokaa Enskärillä yhteysaluksen laiturin läheltä. Seurailin kauempaa, mihin ne vievät sen, mutta se jäi vähän epäselväksi. Olisiko pesä ollut aallonmurtajan kivikossa?