Utössä ja muita syyslomaretkiä

Sunnuntaina 16.10. lähdin vuoden toiselle autobongausreissulle. Ensimmäinen oli huhtikuun lopulla, kun kävimme Markon kanssa bongaamassa ruskosotkan Salon Omenojärvellä. Tällä kertaa kohdelaji oli Kotkassa jo useamman päivän viihtynyt pikkumerimetso. Tulkinnan mukaan lintu on joko Suomen ensimmäinen, toinen tai kolmas pikkumerimetso. Suomen ensimmäinen havainto lajista tehtiin Siilinjärvellä heinäkuussa ja toinen lokakuun alussa Espoossa. Vielä ei ole selvyyttä, ovatko kaikki havainnot samasta linnusta. 

Saavuimme paikalle Kyminsuulle yhdentoista aikoihin. Sää oli harmaa ja tihkusateinen. Lintu oli juuri lentänyt vastarannan ruovikkoon, mutta tuli sieltä lähes saman tien esiin istumaan vakiorisulleen. Helppo bongaus. Lintu oli lähellä, mutta näin suttuisella kelillä scouppivideosta tuli mitä tuli. Videolta selviää kuitenkin hyvin pikkumerimetson ja tavallisen merimetson kokoero.

Koska bongaus sujui joutuisasti, meillä oli hyvin aikaa muuhunkin retkeilyyn. Lintutiedotukseen oli juuri tullut tieto Loviisan Pernajassa havaitusta ruskouunilinnusta, joten suuntasimme seuraavaksi sinne. Paikalla Sarvisalon sillan kupeessa oli jo pieni joukko bongareita. Lintu ei ollut hallussa, eikä meillä ollut kovinkaan paljon kärsivällisyyttä jäädä sitä odottelemaan. Sitkeämmät bongarit kuitenkin saivat siitä myöhemmin iltapäivällä havainnon. Jalohaikaran sentään näimme sillalla kävellessämme.

Pikkumerimetsosta ansaitut eliskahvit joimme kahvilassa Porvoossa. Kiertelimme vanhassa kaupungissa, kävimme Porvoon kirkossa ja joen toisella puolella sijaitsevalla Näsinmäen näköalapaikalla. Kulttuuriosuuden jälkeen suuntasimme Ruskiksen luonnonsuojelualueelle. Lintutornille johtavan polun varrella naputteli valkoselkätikkakoiras lahopuuta. Tornista näkyi muutama harmaasorsa. Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo sen verran, että lähdimme sateiselle kotimatkalle.

Maanantaina 17.10. kiersimme aamupäivällä Tammelan Pyhäjärveä. Papinnokasta näin linnun, joka jäi kaivelemaan mieltä. Tumma pienikokoinen lintu, jossa oli hieman myös jotain vaaleaa viiletti vedenpintaa kovalla vauhdilla. Katsoin ensin, että se olisi pääsky. Linnun kääntyessä se näyttikin enemmän kahlaajalta. Sain sen putkeen kaksi kertaa, mutta lintu oli kaukana ja putki tärisi tuulessa. En saanut siitä mitään otetta. Lajimääritykseksi jäi lintu sp. Jotain mielenkiintoista se kuitenkin oli. Ei Pyhäjärvellä tähän aikaan vuodesta pitäisi olla mitään tuon näköistä lintua. Mielenkiintoa lisäsi se, että yöllä oli ollut länsimyrsky, joka oli saattanut heittää järvelle mitä vain.

Perjantaina 21.10. lähdimme melko ex tempore viikonloppumatkalle Utöhön. Laivamatka taittui harvinaisen tyynessä kelissä ja perillä Utössä olimme noin 22.30. Majotuimme hotellin Kalkas-rakennukseen.

Lauantaiaamuna kävimme ensin hotellin aamiaisella ja lähdimme sitten liikkeelle. Menimme totutusti luotsiasemalle, mutta suoraan edestä puhaltava navakka etelätuuli heilutti kevyttä jalustaani niin, että luovutin saman tien. Marko tuli aika pian perässä ja käytimme päivän saarella kiertelyyn. Saunalahdella oli pari paikallista kangaskiurua ja suopöllö näyttäytyi lyhyesti itäniityllä. Peukaloisia rätisi joka puolella. Hautausmaan ja jäteaseman välisessä kanervikossa loikki kettu, joka taitaa olla ensimmäinen näkemäni luonnonvarainen maanisäkäs Utössä. Ahkerasta kiertelystä huolimatta päivän lintuanti jäi laihaksi, mutta mukavahan Utössä silti on aina olla. Illalla saunoimme hotellin rantasaunalla.

Itärannan ruovikossa ruokaili urpiaisia.

Lokakuinen itäniitty Teerikallion päältä kuvattuna.

Sunnuntaina 23.10. olimme ulkona jo ennen auringonnousua. Lintuja oli saaressa nyt enemmän kuin edellisenä päivänä. Varsinkin mustarastaita oli yöllä ilmestynyt valtavasti. Tuuli oli luoteesta, minkä takia luotsiaseman suojassa oli mukavampi staijata kuin edellisenä päivänä. Merellä liikkui pilkkasiipiä, alleja, mustalintuja ja muutama riskilä. Kaksi sepelhanhea kierteli hetken saaren päällä. Kaukana luodoilla oli merisirrejä ja iso läjä hylkeitä. Pulmusesta sain retken ainoan uuden utö-pinnan. Kävimme välillä aamiaisella ja ehdimme katsella merelle vielä jonkin aikaa ennen kuin piti pakata ja siirtyä yhteysalukselle. Merimatka taittui pääasiassa kannella. Jossain Nauvon kohdalla ajellessamme Lintutiedotukseen kilahti ilmoitus tulipäähippiäisestä Utössä. Olisi ollut mukava utö-pinna…

Turun lintutieteellisen yhdistyksen (TLY) retki sattui samalle viikonlopulle, joten saaressa riitti väkeä. Kuvassa TLY:n retkeläisiä Itärannassa.

Tuli kerrankin otettua paluumatkalla kuva myös Nötön saaren satamasta.

Retkellä Päijät-Hämeessä

ti 4.8.

Katselin yhtenä päivänä karttaa ja totesin, että en ole koskaan ollut Asikkalan Pulkkilanharjulla. Viikkoa myöhemmin lähdimme päiväretkelle Päijät-Hämeeseen paikkaamaan aukkoa yleissivistyksessäni.

Aamun ensimmäinen pysähdyspaikka oli Hämeenlinnan Hattelmalanjärvi, joka oli sopivasti reitin varrella. Kävimme katsomassa siellä joitakin päiviä viihtynyttä pikku-uikkua. Pienen odotuksen jälkeen kesäpukuinen lintu näyttäytyi tornin edustalla, mutta vain pienen hetken ajan. Emme jääneet odottelemaan parempaa näyttäytymistä vaan jatkoimme matkaamme.

Ensimmäinen Päijät-Hämeen kohde oli Kellolanlähde, joka on yliretkeillyn Kiikunlähteen huonommin tunnettu pikkuserkku Hämeenkoskella. Varjoisan kuusikon suojassa sijaitsevan lähteen vesi on kirkasta ja näyttää turkoosilta. Eläimiä ei vedessä liikkunut, mutta lähteessä pitäisi elää ainakin jääkauden jäänne okakatka-äyriäinen.

Kellolanlähde

Hämeenkoskelta jatkoimme suoraan Sysmään. Pulkkilanharju tuli nähtyä jo tässä vaiheessa autosta, mutta jätimme tarkemman tutustumisen paluumatkaan. Sysmän ensimmäinen kohde oli Kirveskoski ja tavoitelaji haarahaukka. Se ei tällä kertaa näyttäytynyt, mutta muita petoja riitti pelto-aukealla mukavasti: useampi ruskosuohaukka, varpushaukka ja mehiläishaukka. Sääkset kävivät napsimassa kaloja läheiseltä kala-altaalta. Altailta nousi myös viitisentoista harmaahaikaraa.

Sysmän keskustan kahvitauon jälkeen matka jatkui Päijätsalon luontopolulle ja yli satavuotiaalle näkötornille. Parkkipaikalla oli ilmoitus näkötornin maalaustöistä, mutta ilmoituksen mukaan ne olisi tehty jo kesä-heinäkuun aikana. Polku kulki ensin tasaisessa talousmetsässä, mutta lähti sitten jyrkkään nousuun kohti Päijätsalon vuoren huippua. Rinteessä ylitimme Päijänteen kansallispuiston rajan ja metsä muuttui vanhemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Vuoren huipulle päästyämme totesimme pettyneenä näkötornin olevan edelleen suljettuna. Maisemat pelkän kallion laeltakin olivat kuitenkin upeat ja istuimme hetken ihailemassa kesäistä Päijänteen selännettä.

Näkymä Päijätsalon vuorelta Päijänteelle.

Kierrettyämme noin neljän kilometrin mittaisen luontopolun lähdimme takaisin kohti Asikkalaa ja pysähdyimme nyt kunnolla Pulkkilanharjulla. Täälläkin kiersimme muutaman kilometrin luontopolun, jonka varrella oli jääkauden merkkejä esitteleviä tauluja. Kävimme myös Karisalmen sillalla, joka Suomen 100 Lintukohteet -kirjassa esitellään hyvänä staijipaikkana.

Pulkkilanharjulta ajoimme Vääksyyn, missä seurasimme muiden ihmettelijöiden kanssa m/s Suomen Neidon kulkua kanavan läpi ja kävimme syömässä paikallisessa pitseriassa. Kotimatkan teimme kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäinen pysähdys oli Lammin puhdistamolla, josta oli ilmoitettu jalohaikara. Se nousi kosteikkoaltaalta juuri, kun kävelimme rantaan. Siirryimme altaan ja Ormajärven välisellä penkalla olevalle lintulavalle, joka olikin erinomaisella paikalla. Lavalta näki hyvin sekä kosteikkoaltaalle että Ormajärvelle. Näkemämme lajit olivat tavallisia, mutta niitä oli määrällisesti paljon. Kosteikkoaltaan puolella oli mm. lapasorsia ja punasotkia, Ormajärvellä parikymmentä merimetsoa, kuikkaparvia ja kaksi muuttavaa kaakkuria.

Lammin puhdistamon kosteikkoallas.

Hämeenlinnassa poikkesimme uudestaan Hattelmalanjärvelle. Puikku oli edelleen paikalla, mutta se sukelteli taas hyvin kähmyilevästi. Muistoksi jäi kuitenkin muutaman sekunnin scouppivideo. Klo 22 saavuimme Forssaan, missä teimme vielä yhden pysähdyksen yrittäessämme Markolle viitasirkkalintua elokuun pinnaksi. Huolimatta tyynestä ja lämpimästä illasta, sirinää ei kuulunut. Kauan emme hyttysten keskellä jaksaneet odotella ja koska päiväkin oli venynyt jo melkein 16-tuntiseksi, oli aika suunnata kotiin.

Ekoelis ja Söderskär

Sunnuntaina 14.7. lenkkeilin Prisman kauppakeskuksen ohi. Hiljattain niitetyllä pellolla Prisman vieressä näytti olevan muutama kuovi ja rusakko. Yksi "kuovi" pisti silmääni, joten kaivoin kiikarit repusta. Lintu olikin nuori mustapyrstökuiri. Kävelin kotiin hakemaan kaukoputken ja palasin pyörällä pellolle katsomaan lintua tarkemmin. Havainto oli erityisen mieluisa, koska se oli 200. ekoelikseni. Luku ei ehkä tee vaikutusta, mutta Lounais-Hämeen lajikirjo on vaatimaton. Esimerkiksi tällä hetkellä olemme Tiiran mukaan ainoa lintuyhdistys, jonka alueella on alkuvuonna havaittu alle 200 lajia.

Maanantaina 15.7. tein retken Söderskärin majakalle Porvooseen. Pieni risteilyalus lähti matkaan Helsingin Vuosaaresta ja oli Söderskärillä 1 t 15 minuuttia myöhemmin. Valitsin vähän huonon ajankohdan retkelle, koska lintujen pesintöjen takia liikkuminen saarilla oli sallittua vain hyvin pienellä alueella. Elokuun alusta alueella voi liikkua vapaammin. Lintuhavainnot jäivät siis melko vähäisiksi. Huomio kiinnittyi lähinnä saarten runsaaseen riskiläkantaan. Lintuja oli ilmassa, meressä ja kallioilla. Tiiran mukaan Söderskärin lintuasemalta oli muutamaa päivää aikaisemmin laskettu 340 paikallista riskilää.

Aikaa saareen tutustumiseen oli reilu tunti ja siitä suurimman osan käytin majakassa alueen historiaan perehtyen. Vaikka itsekin joskus haaveilen Muumipappa ja meri -henkisestä irtiotosta karulla majakkasaarella, on pakko hämmästellä entisajan majakanvartijoita ja luotsimiehiä, jotka kelirikon aikana elivät viikkoja eristyksissä saarilla ilman nykyajan mukavuuksia.

Näkymä majakasta. Etualalla majakanvartijoiden talo, toisella saarella luotsitupa. Riippusiltaa ei saa ylittää lintujen pesimäaikana 1.5.-31.7.

Huone majakan sisällä.

Kesäinen lintuviikko Utössä

la 1.6.
Vuosien takaista heinäkuista päiväreissua lukuunottamatta en ollut aikaisemmin käynyt Utössä kesäaikana. Nyt lähdin matkaan heti ensimmäisenä kesälomapäivänä. Tällä kertaa matkustin julkisilla. Ensin bussilla Turkuun ja sieltä tunnin odottelun jälkeen toisella bussilla Pärnäsiin.

Punaisesta siniseksi muuttunut Eivor saapui sateiseen Utöhön puoli kahdeksan aikoihin. Kävin nopeasti kaupassa ja sitten laivalla tapaamani porukan kanssa saunomassa rantasaunalla.


su 2.6.
Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin hieman viiden jälkeen. Aamu oli kylmä ja tuulinen. Puoli yhdeksän aikaan löysin lauttarannan kalliolta pitkään Utön vesillä viihtyneen allihaahkan. Sitä kuvatessa tuli tieto Itärannalla jo edellisenä päivänä ensimmäisen kerran näyttäytyneestä taskusta. Tasku oli kähmy, mutta näin sen kuitenkin nopeasti. Varmuutta lajista ei vielä saatu, joko mustapää- tai sepeltasku.

Puoli kymmenen aikoihin kävin hotellin aamiaisella. Loppupäivän kiertelin mukavasti lämmenneessä säässä aurinkoista saarta ja sain helposti kymmenkunta Utö-pinnaa. Minultahan puuttuivat kaikki kesälajit. Illalla pidimme iltahuudon kahden muun ornin kanssa.

Scouppikuva allihaahkasta.

ma 3.6.
Lähdin liikkeelle yöllä kahden aikoihin. Saari oli ensin hiljainen. Kolmen aikaan kehrääjä surisi Gamla Postenin luona ja vähän myöhemmin näin ja kuulin sen koululla. Aamun valjettua äänet pikku hiljaa lisääntyivät. Menin puoli viiden aikoihin takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aamupäivällä näin Itärannalla vaihtopukuisen tundrakurmitsan ja vesipääskyn, muuten lajisto oli edellisen päivän kaltaista.


ti 4.6.
Aamu oli vähän sateinen, joten nukuin kuuteen ja kiertelin vain kylällä ennen aamiaista. Aamiaisen jälkeen tasku oli sunnuntaita paremmin näkyvillä Itäniityllä. Kuvista lajiksi varmistettiin sepeltasku. Yhdentoista aikaan Saunalahden puskasta löytyi koiraspuolinen rusorintakerttu. Lintu oli vikkelä liikkeissään, mutta se oli silti hyvin kaikkien nähtävillä. Allihaahka lepäili taas lauttarannassa. Illalla pidimme iltahuudon saaressa olevien lintuharrastajien (6 henkilöä) kesken.

Lämmin eteläinen ilmavirtaus toi saareen paljon ohdakeperhosia.

ke 5.6.
Lähdin liikkeelle jo 3.40 tyyneen aamuun. Itärannan lähellä sirisi viitasirkkalintu, lammashaassa lauloi idänuunilintu. Staijasin myös jonkin aikaa, mutta merellä oli aika hiljaista.

Hieman ennen yhtätoista kävin kaupassa. Olin aikeissa viedä ostokset kämpille ja vähentää samalla vaatteita, kun Itäniityltä tuli hälytys punapäälepinkäisestä. Käännyin lammashaan kohdalta takaisin, mutta juuri ostetuista jäätelöistä tuli ongelma. Ne sulaisivat lämpimässä ihan velliksi. Niinpä laitoin ne äkkiä repussa olevaan roskapussiin ja heitin pussin ohi mennessä kaupan jäätelöaltaaseen ilmoittaen samalla hakevani ne myöhemmin. Kaupan henkilökunta suhtautui ymmärtäväisesti. Punapäälepinkäinen oli hienosti näkyvillä hautausmaan lähellä ja lintuporukalla tietysti tunnelma korkealla. Eikä ihmekään ottaen huomioon, että lepinkäisen lisäksi rusorintakerttu, sepeltasku ja allihaahka olivat edelleen saaressa. Illalla oli taas iltahuuto.

Lämpöväreilyn takia heikkolaatuista scouppikuvaa punapäälepinkäisestä:

to 6.6.
Aamu ei tuonut mitään uutta. Tein saarikierroksen ja staijasin jonkin aikaa. Aamupäivällä Itäniityltä löydettiin yksi listallani olleista toivelajeista: kirjokerttu. Se lauloi raripuskassa ja vei pesäntekotarpeita läheiseen katajaan.

Päivästä tuli poikkeuksellisen lämmin. Kerrankin Utössä varta vasten hain tuulisia paikkoja, jotta olisi ollut vilpoisampi. Mehiläissyöjä oli kaikkien toivelistalla, mutta sitä ei nyt saatu. Iltahuuto pidettiin taas edellisten päivien tapaan.

Lammashaka kesäasussa.

pe 7.6.
Heräsin taas aikaisin, jotta ehtisin tehdä pienen saarikierroksen ennen laivan lähtöä. Ulos pääsin hieman ennen neljää. Koulun nurkalla lauloi pikkusieppo, Itäniityllä oli hiljaista. Kylätietä palatessani huomasin piipun päällä istuvan kyyhkyn. Aamuvalossa se oli jotenkin oudon pullea ja tumma, enkä heti tajunnut lajia. Kyyhky lähti Kerhon suuntaan, missä oltiin onneksi valppaita ja huomattiin lintu, joka oli tietenkin turkinkyyhky. Taas yksi utöpinna, joita viikon aikana kertyi kaikkiaan 26. Siihen kun lisää vielä muutaman eliksen, niin reissu oli enemmän kuin onnistunut.

Eivor lähti 5.30 ja oli perillä Pärnäsissä 9.45. Jatkoin reilu puoli tuntia myöhemmin bussilla helteiseen Turkuun ja sieltä kymmenen minuutin odotuksen jälkeen toisella bussilla kotiin.

Kiljuhanhi

su 11.11.

Kävimme katsomassa Sauvossa renkaatonta kiljuhanhea. Hanhi oli hyvin näkyvillä pellolla joutsenparvessa, missä se liikkui yhdessä tundrahanhen kanssa. Samalla reissulla poikkesimme myös Turussa Katariinanlaakson ja Åvikin lintuja ihmettelemässä. Alla olevassa videossa tundrahanhi on vasemmalla ja kiljuhanhi oikealla.

Pohjanmaalla

pe 8.6.

Saavuimme Oulun seudulle illalla ja ajoimme suoraan Yli-Iihin. Jo viikon paikalla oleillut sininärhi löytyi nopeasti. Se istui vuoroin sähkölangalla, vuoroin koivussa ja saalisteli aktiivisesti jotain ojan pohjalta. Paikalla oli pari muutakin autokuntaa ja paikallisella isännällä riitti ihmettelemistä etelän bongareiden touhuissa.

Scoping-kuvaa sininärhestä (videolla ei ole ääntä):

la 9.6.

Yön vietimme Iin sillat -campingin mökissä. Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Liminganlahdelle Virkkulan torniin, josta näimme tietysti useita mustapyrstökuireja ja muita kahlaajia. Limingalta matka jatkui Kalajoen Vihaspauhaan, missä havaitsimme mm. pikkutiiroja, merikihuja ja karikukkoja. Kävimme myös hiekkasärkillä, joiden lampareissa näkyi lapinsirrejä ja tyllejä. Illaksi siirryimme Evijärvelle, missä meillä oli majoitus sikäläisen campingin mökissä. Evijärven lintutornista seurasimme mustatiiroja, joita näkyi kolmekin kerralla. Tornin edustalla uiskenteli myös pari kaakkuria ja suolla hautoi sääksi pesässään.

Mustatiiramaisemaa Evijärven tornista

su 10.6.

Sunnuntain ensimmäinen kohde oli Merenkurkun saaristo Mustasaaressa. Tällä kertaa käynnin aiheena eivät olleet linnut vaan halusin nähdä maankohoamisrannikkoa. De Geer -moreenit näkyivätkin hyvin Svedjehamnin yli 20 metriä korkeasta tornista.

 Merenkurkun maankohoamisrannikkoa - Unescon maailmanperintökohde

Kotimatkalla poikkesimme Kriistinankaupungin Hamnfjärdenissä bongaamassa avosetin. Lintu oli hyvin nähtävissä tornin edustan lietteillä. Matalalla sisälahdella oli muutenkin paljon lintuja, mm. jo syysmuutolla olevia mustavikloja ja yksinäinen vesipääsky.

Scoping-kuvaa avosetistä:

Merikarvian Lankoskella pysähdyimme syömään ja samalla kävimme katsomassa tietysti virtavästäräkkiä, joka oli taas helposti nähtävissä koskella.

Kahden eliksen päivä

la 26.5.

Aamulla kävin pyörällä Tammelassa Saaren Kansanpuistossa hakemassa ekopinnoja vanhan metsän lajeista. Idänuunilintua en saanut, mutta kahdella pikkusieppokoiraalla oli polun varrella kilpalaulantaa.

Iltapäivällä lähdimme kohti länsirannikkoa pääkohteena Kristiinankaupungin kyläpöllönen. Kun olimme päässeet Harjavaltaan asti, puhelimeen kilahti tieto Puurijärvellä nähdystä kahdesta valkosiipitiirasta. Olimme vain 40 km päässä havaintopaikasta, joten käänsimme auton kohti Kokemäkeä. Linnut löytyivät nopeasti Kärjenkallion lintutornista ja sain suunnittelemattoman eliksen. Eliskahvit joimme Ulvilan Leineperissä ja tutustuimme samalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ruukkikylään.

Matka jatkui Merikarvialle, mistä meillä oli majoitus varattuna. Lankoskella pysähdyimme bongaamaan koskella viihtyvän virtavästäräkin. Purimme tavarat Mericampingin mökkiin, kävimme keskustassa syömässä ja odottelimme iltaa. Kymmenen aikaan lähdimme kohti Kristiinankaupunkia. Matkalla poikkesimme nopeasti Siipyyn tornissa ja pääkallopaikalle Siipyyn kylälle saavuimme yhdentoista aikaan.

Olin turhautunut jo vartin odottelun jälkeen. Hyttysiä oli paljon ja seisoskellessa tuli nopeasti kylmä. Onneksi kyläpöllönen aloitti konserttinsa aikaisin. Ensimmäiset vihellykset lintu päästi 23.48 ja sai siten kolmikymmenpäisen yleisönsä valpastumaan. Sen jälkeen se oli hetken hiljaa ja aloitti aktiivisemman ääntelyn hieman puolenyön jälkeen. Jossain vaiheessa lintu vaihtoi tien toiselle puolelle ja lensi lähes ylitseni. Harmillisesti en tajunnut ohilentoa ennen kuin lintu oli jo takanani ja näin siitä vain vilahduksen. Joka tapauksessa turhautuminen vaihtui iloksi päivän jo toisesta eliksestä.

Kaverin kuvaama video Siipyystä:

su 27.5.

Aamulla lähdimme kotimatkalle Porin kautta. Yyterissä oli hiljaista. Kahlaajia lietteillä oli jonkun verran, mutta ne olivat kaukana ja pahassa väreilyssä. Pari tundrakurmitsaa erottui sirrien joukosta. Sitruunavästäräkki ilahdutti pysähtymällä hetkeksi tornin viereiseen puuhun. Kotikulmilla kävimme vielä Urjalan Kortejärvellä, mutta hiljaista oli sielläkin.

Utön kevättä

pe 27.4.
Saapuminen Utöhön myöhään illalla.

la 28.4.

Dokkarikuva sepelrastaasta.

Kello oli soimassa viideltä, jotta ehtisin kuvaaman auringonnousua. Taivaanrannassa oli kuitenkin sen verran pilviä, että auringonnousu jäi vaatimattomaksi. Loppupäivän kyllä paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Itärannalla oli kahdeksan merisirriä hyvällä katseluetäisyydellä. Yksi luotokirvinenkin näyttäytyi ja Itäniityllä mylvi luhtakana. Telttapaikalla pyöri arka sepelrastas, jonka saimme lopulta kiikariin monen yrityksen jälkeen. Mustaleppälintuja oli saaressa useita.

Aurinkoinen ja lämmin päivä houkutteli esiin paljon rantakäärmeitä. Parhaimmassa kasassa helikopterikentällä oli seitsemän yksilöä. Yksi iso naaras ja kuusi pienempää koirasta.

Kolme kasan seitsemästä rantakäärmeestä.

su 29.4.
Aamulla kello soi puoli kuusi. Päivä oli harvinaisen tuuleton. Kiertelimme saarta aamiaiseen asti, mutta mitään ihmeempää ei näkynyt.

Päivällä sateli, mutta sateen vähän rauhoituttua lähdimme taas liikkeelle. Hyönteissyöjien määrä oli lisääntynyt. Mustapääkerttuja oli saaressa lähemmäs sata ja niitä näki jopa pieninä parvina. Myös pensastaskuja ja leppälintuja oli joka paikassa. Itärannalla oli kaksi karikukkoa ja kylältä saimme vihdoin Utö-pinnan nokkavarpusesta.

Päivä päättyi kauniiseen auringonlaskuun.

ma 30.4.
Aamu valkeni selkeänä, mutta seitsemän aikaan saaren päälle laskeutui sumu. Aamukierros ei tuottanut uusia lajeja.

Aamuaurinko lammashaassa.

Kesken aamiaisen laiton radiopuhelimen kautta tuli tieto kylällä nähdystä 2kv sepelsieposta. Aamiainen sai odottaa ja lähdimme lintua etsimään. Löysin sepelsiepon uudestaan museon takaa, mutta se oli vain hetken paikallaan ja sen ehti lisäkseni nähdä vain yksi henkilö. Ankarasta etsinnästä huolimatta lintua ei enää löydetty. Sepelsieppoa etsiessä sattui kiikariin myös kevään ensimmäinen pensaskerttu.

Sepelsieppohälytys keräsi hetkessä saaren lintuharrastajat löytöpaikalle.

Ennen lähtöä kiertelin lähinnä kylällä. Majakan kalliolla kangaskiuru lähti jaloista ja myöhemmin nuolihaukka lensi yli. Utö-pinnoja on nyt 103. Paluumatka vietettiin leppoisassa säässä Eivorin kannella kihuja, ruokkeja ja riskilöitä katsellen. Nötössä näimme taas yhden sepelrastaan.

Videolla ottamaani scoping-kuvaa Itärannan merisirreistä ja karikukoista: