Suippopyrstösirri

la 24.8.

Kävimme bussilla Helsingissä Lintumessuilla, joilla kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Kuuntelimme Saurolan viirupöllöesityksen ja kiertelimme kojuilla vertailemassa optiikkaa. Testailujen jälkeen Marko osti itselleen uudet kiikarit.

su 25.8.

Aamulla kummankin puhelin kilahti samaan aikaan. Se on merkki kovasta rarista, koska itselläni tulee lintutiedotuksen hälytys vain suurharvinaisuuksista. Suomen kolmas suippopyrstösirri Porissa. Hälytys tuli loistavaan aikaan: sunnuntai, kaunis ilma, eikä mitään erityistä tekemistä mietittynä. Niinpä lähdimme kerrankin reippaasti liikkeelle ja olimme Yyterin luontotornien parkkipaikalla 11.30.

Pitkoksilla tuli tuttuja vastaan. Lintu oli kuulemma paikallaan. Sannannokan torniin päästyämme meille selvisi kuitenkin, että lintu ei ollutkaan enää hallinnassa. Varpushaukka oli pelästyttänyt kahlaajat lentoon, eikä kukaan ollut nähnyt, mihin suippopyrstö oli lähtenyt.

Odotimme tornissa puolitoista tuntia. Lietteellä oli mm. suosirrejä ja isosirrejä, mutta toivottua lintua ei näkynyt. Puoli kahdelta tuli säpinää porukkaan, kun saimme tiedon, että lintu on hallinnassa kauempana lietteellä seisovilla ihmisillä. Väki siirtyi Sannannokan tornista seuraavaan, Isosanta 1 -torniin. Siellä selvisi aika nopeasti, että lintu on kasvillisuuden takana, eikä näy torniin. Niinpä kaikki siirtyivät vetistä polkua pitkin riviin lietteelle. Ohjeiden mukaan linnun piti nyt olla edessämme. Osalla bongareista hermot olivat niin kireällä, että kirosanat lentelivät, kun lintua ei kahdessa sekunnissa löytynyt. Kun porukka malttoi hetken käydä edessä olevia lintuja läpi, niin löytyihän se suippopyrstösirrikin sieltä tyllien ja suosirrien joukosta. Lintu oli pahasti vastavalossa, mutta tuntomerkit sai silti näkyviin. En kuitenkaan vaivautunut scouppaamaan. Aikamme lintua tarkkailtuamme suuntasimme eliskahveille.

Kolmisenkymmentä bongaria lietteellä.

Utössä hiljainen kausi

Lähdimme Utöhön pariksi päiväksi katsomaan kahlaajatilannetta. Odotukset eivät olleet korkealla, koska tiesimme saarella olleen viime aikoina hiljaista. Lisäksi minulla oli lepoa vaativa lonkkavaiva, joten laajempi kiertely oli osaltani pois laskuista. Reissun pystyikin ottamaan leppoisana lomana.

ti 30.7.
Starttasimme aamuviideltä ehtiäksemme 8.30 lähtevään laivaan. Aikaa jäi reilusti ja ehdimme juoda rauhassa aamukahvit Nauvossa. Kaupassa emme tällä kertaa käyneet, koska majailimme poikkeuksellisesti Kalkaksessa, jossa on normaaleja hotellihuoneita ilman keittomahdollisuuksia. Laiva oli Utössä jo yhden aikoihin, joten majoittumisen jälkeen lähdimme katsastamaan Itärannan. Kahlaajia oli melko vähän: parikymmentä liroa, neljä taivaanvuohta, muutama suokukko, pikkukuovi, töyhtöhyyppä ja pikkutylli. Varpushaukka hätyytti rannan pikkulintuja.

Heinäkuun lopun Itäniitty

ke 31.7.
Heräsimme 5.30 ja olimme luotsiasemalla kuuden aikoihin. Luodoilla näkyi jonkun verran kahlaajia. Punakuiri oli hetken näkyvillä ja sain siitä utöpinnan. Suosirriparvi oli myös hetken paikallisena kaukaisella luodolla, muuten lajit olivat suunnilleen samoja kuin Itärannassa edellisenä päivänä. Puoli kahdeksan aikaan alkoi hieman sadella ja lähdimme hotellille päin. Gamla Postenin edessä oli pulu, joka on Utössä harvinainen vieras. Tuntui hassulta iloita pulupinnasta, kun kotipihassa ei paljon muita lintuja näekään.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Itärannassa ja kylällä. Mitään ihmeempää ei irronnut. Iltapäivän lepuutin jalkaani sisällä. Illalla kävin vielä ulkona aikamoisessa tuulessa. Mukava havainto oli suuri pikkulepinkäisporukka Itäniityn reunassa. Saman katajan päällä istui kuusi n-pukuista lepinkäistä: aikuinen naaras ja viisi lentopoikasta.

to 1.8.
Heräsimme ennen kellonsoittoa ja olimme luotsiasemalla ennen kuutta. Aamu oli aurinkoinen ja tuuli oli hellittänyt edellisestä päivästä. Merellä oli hiljaista. Aamun paras havainto oli lapinsirri, josta tuli utöpinna. Aamiaisen jälkeen olimme pitkään Itärannassa lähinnä mukavan kelin takia. Varpushaukka pyöri jatkuvasti alueella ja tyhjensi muutenkin hiljaisen rannan tehokkaasti. Käki pyrähti Itäniityn suunnasta ja kauempana kierteli Buteo sp. Kahlaajat olivat samoja kuin edellisinäkin päivinä.

Iltapäivällä lämpötila nousi t-paitalukemiin. Kiertelin siellä täällä ja istuskelin aina välillä penkeillä jalkaa lepuuttamassa. Itärannan polun varrella oli mukavasti perhosia. Silmiin osui ainakin loistokultasiipiä, ketosinisiipiä, keltaniittyperhosia, neito- ja ohdakeperhosia. Uusia lintuhavaintoja ei enää tullut.

Edellisellä käynnilläni kesäkuun alussa saareen tuli valtavat määrät vaelluksella olevia, reissussa rähjääntyneitä ja haalistuneita ohdakeperhosia. Nyt lennossa oli ehjäsiipisiä ja kirkasvärisiä uuden sukupolven yksilöitä.

pe 2.8.
Lähdimme aamulaivalla klo 5.30 ja olimme mantereella puoli kymmenen jälkeen. Kerrankin ei ollut kiire kotiin, niin kuin iltalaivalla tullessa. Päätimme poiketa matkan varrella muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa, joista ohi ajaessamme usein olemme puhuneet.

Ensimmäinen kohde oli Lenholmin lehto Paraisilla. Paikka oli vähän pettymys, mutta elokuinen ajankohta oli tietysti vähän huono. Muutama komea tammi alueella kuitenkin oli. Mattsholmsfladanin lintutornista näkyi liroja, valkovikloja ja töyhtöhyyppiä.

Seuraava kohde oli Paraisten kalkkikivilouhoksen näköalapaikka, mistä avautuva maisema oli kuin toiselta planeetalta.

Paraisten kalkkilouhos

Paraisten vierasvenesatamassa nautitun lounaan jälkeen suuntasimme Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Linnassa piispa ja aateliset elivät 1300–1500-luvuilla sen ajan mittapuulla ylellistä ja uudenaikaista elämää.

Neljä lyhyeksi jäänyttä yötä alkoi iltapäivällä näkyä kummassakin sen verran, että loput kohteet jätimme seuraavaan kertaan ja suuntasimme kotia kohti.

Kuusiston piispanlinnan rauniot