Pyrstötiaisten pesänrakennus ja muita toukokuun havaintoja

Vappupäivänä 1.5. liikuin kameran kanssa Viksberginsuolla Forssassa ja sain seurata pyrstötiaisten puuhia. Maassa puiden alla oli kuollut, todennäköisesti kanahaukan tappama nuori lokki. Pyrstötiaispari oli hoksannut paikan ja kävi hakemassa ympäristöön lentäneitä höyheniä pesänpehmikkeeksi. Kumpikin keräsi nokan täyteen tavaraa, jonka jälkeen ne lähtivät viemään saaliin pesälle. Kymmenen minuutin kuluttua ne palasivat hakemaan taas uutta satsia.

pyrstötiainen, Forssa, 1.5.2025

Toukokuussa outo kevät jatkui. Alkukeväästä kaikki oli aikaisessa, mutta lähes koko toukokuun jatkuneet kylmät pohjoistuulet jarruttivat kevään ja muuttolintujen saapumista. Uusia lajeja ilmaantui kaikesta huolimatta päivittäin, mutta muuttoryntäystä ei nähty.

pensastasku, Forssa, 4.5.2025

tiltaltti, Tammela, 11.5.

valkoposki-, tundra- ja metsähanhia, Tammela, 11.5.2025

Hyönteissyöjiä saapui pikku hiljaa. Harmaasiepon näin melko aikaisin, 7.5. Pyhäjärven rannassa. Ensimmäinen satakieli lauloi lajin vakiopaikassa Viksbergin kartanonpuistossa Forssassa 11.5. Sirittäjät alkoivat runsastua toukokuun alkupäivinä.

sirittäjä, Forssa, 16.5.2025

Koska peltotulvat puuttuivat tänä vuonna käytännössä kokonaan, ainoa hyvä kahlaajapaikka Lounais-Hämeessä oli Syrjäharjun turvetuotantoalueen kosteikko Tammelassa. Paikka on nimensä mukaisesti vähän syrjässä, mutta toisaalta juuri sopivan pyörälenkin päässä. Kosteikon lajivalikoimasta löytyi toukokuun aikana mm. liroja, tyllejä, musta-, valko- ja punajalkavikloja, suokukkoja, lapinsirrejä ja suosirrejä. 19.5. löysin mukavasti lähietäisyydeltä kaksi lampivikloa. Kaksikko taisi poistua jo saman illan aikana. Dokumenttikuva on pysäytyskuva videolta.

lampiviklo, Tammela, 19.5.2025

Jonkinlaista arktikaa havaitsin pienten mustalintuparvien muodossa Tammelan Pyhäjärvellä 17.5., mutta yleisesti ottaen arktisten lajien muutto ei tänä keväänä alueellamme juuri näkynyt. Esim. allista ei saanut kukaan havaintoa. 29.5. kuulin muuttavan tundrakurmitsaparven äänet. Joukossa oli mahdollisesti keräkurmitsakin, mutta se äännähti vain kerran, joten havainto jäi vähän auki.

Sammakkoeläimiä ja muuta keväistä lajistoa

Aprillipäivänä 1.4. pyöräilin Tammelaan Syrjäharjun turvetuotantoalueelle katsomaan, joko siellä on elämää. Kosteikko oli kokonaan sulanut ja sorsalintuja oli paljon. Pääasiassa taveja, sinisorsia, haapanoita ja jouhisorsia, mutta joukosta löytyi heinätaviparikin.

Pari päivää myöhemmin 3.4. lämpötila nousi 17 asteeseen. Kävin Forssassa Rastasmäen lammikoilla, missä ruskosammakot jo joukolla nousivat kutulampeen. Myös kevään ensimmäinen suruvaippa lenteli metsätiellä. Tästä neljän päivän päästä pyöräilin sormet ja varpaat jäässä seitsemän asteen pakkasessa... 

8.4. fillaroin iltalenkille Syrjäharjulle. Uusia lajeja olivat lapasorsa ja punajalkaviklo. Kaksi saukkoa paini vastarannalla ja viitasammakot olivat äänessä. Viikon kuluttua taas sama reissu, nyt uusina tulokkaina suokukko ja valkovikloja. Tien poskessa oli jo valkovuokkoja, vaikka kalenteri näytti vasta huhtikuun puoliväliä.

rupikonnat, Forssa, Ratasmäki, 18.4.2025

Rupikonnat olivat heränneet Ratasmäessä 18.4. ja hiekkatien varressa pörräsi koivunrunkoa vasten kirjokehrääjä. Kirjallisuuden mukaan naaraat ovat liikkeellä öisin, mutta tämä yksilö ei ollut lukenut kirjallisuutta vaan lenteli keskellä päivää. Naaraspuolinen kirjokehrääjä on iso, ainakin suruvaipan kokoinen ja siksi huomiota herättävä.

kirjokehrääjä, Forssa, Rytökallio, 18.4.2025

19.4. Pyöräilin aamulla Tammelan kirkolle päin. Yöllä oli satanut pitkästä aikaa, mikä oli saanut kotilot liikkeelle. Yhtään liioittelematta niitä oli vähintään 10 000 Forssan ja Tammelan keskustan välisellä 8 km:n pyörätiepätkällä. 

23.4. fillaroin taas Syrjäharjun kosteikolle, missä putkeen osui liejukana ja sain ruksittaa siitä Tammela-pinnan. 

24.4. Ratasmäen lammikoilla rupikonnia ei enää näkynyt missään, sen sijaan tiellä kohti lampea oli matkalla manteri, joka ennen vesiliskonakin tunnettiin. Meno maalla oli hidasta ja puolelta toiselle vaappuvaa, mutta lopulta se pääsi määränpäähänsä. Vedessä vauhti olikin ihan toista luokkaa.

manteri, Forssa, Ratasmäki, 24.4.2025

29.4. kävin Humppilassa, missä Kauppilan lammikoilla oli seitsemän mustakurkku-uikkua ja vielä kaksi lisää kakkostien toisella puolella. Mukuruilla oli äänekästä ja näyttävää soidinta.

mustakurkku-uikku, Humppila. Kauppila, 29.4.2025

Aikaista kevätmuuttoa

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä oli tyyntä ja lämpötila asteen pakkasen puolella. Kun tähän lisätään vielä edellisten päivien kosteus, olosuhteet olivat otolliset hiussjään syntymiselle. Hiusjää muodostuu lahosta puusta työntyvän veden jäätyessä ohuen ohuiksi rihmoiksi. Ilmiö vaatii sopivien sääolosuhteiden lisäksi lahottajasienen, siksi se esiintyy vain lahoavassa puussa. Sieni erittää aineita, jotka estävät jääkiteitä sulautumasta yhteen ja näin ”hiukset” pysyvät ohuina ja erillisinä. Löysin hiusjäätä runsaasti Salmistonmäen luonnonsuojelualueelta maassa lojuvista lahoista oksista.

 

hiusjäätä, Forssa, Salmistonmäki, 1.3.2025

Isolepinkäisillä on takanaan lihava talvi. Edellisessä postauksessa oli kuva isolepinkäisen varastoimista metsä- ja peltomyyristä, nyt kuvakokoelma jatkuu metsäpäästäisellä. Kaikki samalta peltoalueelta. Vanhalta kaatopaikalta löytyi neljästä vierekkäisestä pajupensaasta yksi nirhattu peltomyyrä kustakin. Pajunkissoja maljakkoon kerätessä sai olla tarkkana, ettei tule ylimääräistä pöytäkoristetta mukana. Lepinkäisillä ei todellakaan ole ollut pulaa ruuasta.

metsäpäästäinen, Forssa, 7.3.2025

Maaliskuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla lämpötila kipusi 8 asteeseen ja kevätmuutto käynnistyi rytinällä. Itse ehdin ulkoilemaan vasta perjantaina, jolloin lentokentän pellot olivatkin jo täynnä kiuruja. Lauantaiaamuna 8.3. Vikseberginsuolla lähti polun varresta lentoon lehtokurppa – kaikkien aikojen varhaisin havaintoni lajista. Loimalammilla näkyi töyhtöhyyppiä ja uuttukyyhkyjä, aikaisia nekin.

Maaliskuun puolivälissä oli kylmää, joten retkeilyt jäivät, kunnes loppukuusta taas lämpeni. 22. päivä kiertelin pitkästä aikaa autolla Markon kanssa. Tammelassa Murronkulman suunnalla näkyi viisi merihanhea paikallisena pellolla. Pehkijärven sulassa oli satamäärin lintuja, pääosin joutsenia ja harmaahanhia. Vesilintujen joukosta löytyi haapanapari ja kurkiakin oli jo useampia. Edellisenä päivänä paikalla olleet pikkujoutsenet eivät sattuneet putkeen. Kalliojärven sänkipellolla lenteli pulmusia ja mulloksella kipitti kaksi kapustarintaa.

Pehkijärven lintumassaa, Tammela, 22.3.2025

28.3. aloitin pyöräkauden. Ensimmäisenä lenkkinä kävin Papinnokassa Tammelan Pyhäjärvellä, joka oli sula jo puoliväliin järveä. Mitään jouhisorsia ihmeempää ei näkynyt. Muutamaa päivää myöhemmin kävin uudestaan Pyhäjärvellä, joka oli tällä kertaa täynnä uiveloita, Pappilanlahdella lähes 30. Maaliskuun viimeisenä päivänä jäät olivat lähteneet jo koko järvestä. Ehdin saada maaliskuun puolelle vielä havainnon meriharakasta.

Kaikki postauksen kuvat on otettu kännykällä. Ekona liikkuessa on kaksi vaihtoehtoa: mukana on joko kamera tai kaukoputki. Kumpaakin en pysty raahaamaan samalla kertaa. Muuttoaikaan mukaan valikoituu yleensä putki. Ostin puhelimelle uuden digisovittimen (NSO), jolla voi hätätilassa kuvata jotain. Tämä sovitin on siitä hyvä, että se käy mille tahansa puhelimelle ja mihin tahansa okulaariin. Aika hitaasti sen kyllä saa paikalleen eli nopeaan raridokumentointiin se ei ole paras mahdollinen väline. Pehkijärvikuva on otettu sovittimen avulla.

Myyrätalvi

Uudenvuodenpäivän aamulenkillä tein ekaekaa-havainnon peukaloisesta. Peukku on aktiivinen jo ennen auringonnousua ja tälläkin kertaa sen rätinä kuului Loimijoen jäiseltä rannalta, kun oli vielä hämärää. Ääni liikkui niin nopeasti paikasta toiseen, että niitä oli todennäköisesti kaksi.

Tammikuun viidentenä oli talvilintulaskennan vuoro. Reitti on tylsä ja laskenta sen takia usein pakkopullaa. Uudet reittilajit tuovat pientä piristystä. Syyslaskennassa sain teeren ja nyt lentokentän sähkölangalla istuneen piekanan, joka jäi peltoaukealle koko talveksi. Pikkunisäkästilanne Lounais-Hämeessä oli sen verran hyvä, että talvehtivia piekanoja, tuulihaukkoja ja hiiripöllöjä havaittiin useampia yksilöitä.

”Teurastajan” eli isolepinkäisen varastoima metsämyyrä lentokentän peltoaukean puussa. Myyrä oli jo seuraavana päivänä hävinnyt, mutta todennäköisesti jonkun muun kuin lepinkäisen suuhun. Harakat ainakin partioivat paikalla. Forssa, 12.1.2025

Citymarketin pihlajissa hyöri viimeisten marjojen kimpussa räkättirastaita, joista ehdin napata muutaman kuvan ennen hämärän laskeutumista. Kuvaaminen kaupan parkkipaikalla koettelee hermoja jatkuvan ihmisvirran säikyttäessä linnut vähän väliä liikkeelle.

räkättirastas, Forssa 5.1.2025

Räksien joukossa vilahti pienempi rastas. Seuraavana päivänä varmistui, että se oli punakylkirastas, joka ei ole mitenkään tyypillinen talvilaji alueellamme. Tiirassa on vain neljä aiempaa havaintoa talvikuukausilta. Tänä talvena Suomeen jäi poikkeuksellisen paljon punakylkiä ja varmasti niitä olisi löytynyt rastasparvista enemmänkin tarkalla syynillä.

 

Punakylkirastas, Forssa 6.1.2025. Ilmassa oleva sumu tekee kuvasta utuisen.

Viime talvena huomasin Loimijoessa erikoisen sinisorsan, joka on viettänyt samassa paikassa myös tämän talven. Olen ajatellut sen olevan intersukupuolinen yksilö eli naaras, jonka höyhenpuku alkaa naishormonien puutteen takia muuttua koiraalle tyypilliseksi. Naaraslinnuksi määritystä tukevat kyljessä pilkottavat ruskeat höyhenet ja vain yksi pyrstökiehkura. Nokan väri on kuitenkin oudon keltainen, vaikkakaan ei yhtä kirkas kuin selkeiden koiraiden. Yleensä intersukupuolisten lintujen nokka jää naaraalle tyypillisen väriseksi eli oranssi-mustaksi. Viime vuonna otetussa huonossa kännykkävideossa näkyy kuitenkin vähän mustaa nokassa eli nokka näyttää kellastuneen viime talvesta. Helmikuussa näin linnun lepäilevän joen rannassa yhdessä naaraan kanssa, mikä taas vaikuttaa koiraan käytökseltä. Tosin intersukupuoliset naaraslinnut saattavat höyhenpuvun muuttumisen lisäksi myös alkaa käyttäytyä kuten koiraat, joten kallistun määrittämään tämän naaraaksi.

sinisorsa, Loimijoki, Forssa 10.1.2025

sinisorsa, Loimijoki, Forssa 24.2.2025

Helmikuussa jatkui tammikuun kaltainen vähäluminen tai jopa lumeton talvi. Lentokentän pelloilla näkyi niin eläviä kuin isolepinkäisen varastoimia myyriä. Näin hyvä myyrätalvi oli viimeksi vuonna 2009, tosin silloin myyriä oli vielä moninkertaisesti enemmän. Muistan niitä vilistäneen jaloissa niin, että "hiirikammoiset" olisivat jo panikoituneet.

peltomyyrä, Forssa 8.2.2025

Helmikuun puolivälissä oli hyviä pöllöilmoja, mutta kävelyetäisyydellä kotoa en kuullut kuin huuhkajan parissa paikassa. Toki sekin on mukava havainto varsinkin nyt, kun huuhkaja on vuoden lintu. Nähtyäkin se tuli pitkästä aikaa niin päivälevolla kuusessa kuin soidintamassa illalla näkyvällä paikalla.

Huuhkaja, Forssa 15.2.2025. Kuvattu sadan metrin päästä pöllöä häiritsemättä. Varikset sen sijaan eivät piitanneet eettisestä havainnoinnista vaan kärkkyivät jopa samalla oksalla.

Talvilomaviikkoni eli helmikuun viimeinen viikko ei tänä vuonna ollut nimensä mukainen. Maa oli lumeton, lämpötila plussan puolella ja useampana päivänä satoi vettä. Itseäni ei lumettomuus haittaa, mutta aurinko sentään olisi voinut vähän paistaa. Tuuli oli etelän- ja lounaanpuoleista, mikä ennusti aikaisten kevätmuuttajien saapuvan millä hetkellä hyvänsä. Alkuviikosta alkoikin näkyä joutsenia siellä täällä. Torstaina 27.2. kävin Jokioisten Lintupajussa, mistä löysin kaksi tundrahanhea jo aikaisemmin paikalla olleiden joutsenten joukosta. Edellinen talvihavainto lajista tehtiin alueellamme vuodenvaihteessa 2017-18 ja helmikuussa sitä ei täällä ole aikaisemmin havaittukaan.

laulujoutsen ja tundrahanhet, Lintupaju, Jokioinen 27.2.2025