Petolintumuuttoa Utössä

pe 20.9.
Laiva oli tihkusateisessa Utössä klo 23.00. Majoituimme rivitaloyksiöön, jonka onnistuimme varaamaan vielä pari päivää ennen lähtöä. Hotelli oli täyteen buukattu mm. ison retriittiporukan vuoksi.

la 21.9.
Heräilimme kuuden aikoihin ja luotsiasemalla olimme seitsemän pintaan. Merellä ei näkynyt mitään ihmeempää. Aamiaisen jälkeen kiersimme koko saaren. Petolintuja oli paljon, varsinkin varpus- ja tuulihaukkoja. Myös sinisuohaukka ja ampuhaukka nähtiin ja tietenkin merikotkia. Mahdollinen muuttohaukkakin, mutta tilanne oli niin nopea, että laji jäi varmistamatta. Pikkulintuja saarella oli yllättävän vähän.

Lounaan ja kahvin jälkeen lähdimme iltapäivällä taas ulos, mutta alkoi sataa niin rajusti, että jouduimme palaamaan sisätiloihin. Sateen tauottua yritimme taas lähteä kierrokselle, mutta pian sade alkoi uudestaan. Kävimme luotsiasemalla, mutta sitten luovutimme ja palasimme loppupäiväksi kämpille.

Saaressa oli vielä muutama harmaasieppo.

su 22.9.
Sunnuntai oli lauantaita vilkkaampi lintupäivä. Luotsiasemalla oli parhaimmillaan parikymmentä henkeä ja näimme mm. kalliolla lepäilevän muuttohaukan. Aamiaisen jälkeen tuli hälytys taigauunilinnusta Mörttilän tiellä ja ehdimme nähdä sen ennen kuin se katosi. Pikkulintujen määrä oli muutenkin lisääntynyt. Hippiäisiä oli joka paikassa, samoin vihervarpusia, peippoja ja kirvisiä. Myös harmaa- ja pikkusieppoja, leppälintuja, peukaloisia ja ainakin kymmenkunta puukiipijää sattui eteen. Haukkoja pyöri saaren päällä edelleen paljon. Eteläkärjestä näimme luodolla ruokailevan punakuirin. Sää oli koko päivän sateeton ja iltapäivä aurinkoinenkin.

Tuulihaukkoja istui joka puolella. Tämä kyttäsi majakan tikapuilla ja kävi sitten nappaamassa kalliolta kiitäjän toukan.

ma 23.9.
Olimme taas auringon noustessa luotsiasemalla, missä väkimäärä oli pienentynyt huomattavasti sunnuntaista. Varpushaukkoja muutti solkenaan, parin tunnin aikana kymmeniä. Staijilta siirryimme laittamaan tavarat kasaan ja siivoamaan asunnon. Sen jälkeen kiertelimme saarta lämpöisessä säässä. Puolen päivän jälkeen luotsiasemalta hälytettiin kiljukotkasta. Olimme pahassa paikassa Mörttilän tiellä, emmekä mitenkään nähneet sieltä oikeaan paikkaan. Myöhemmin vähän harmitti, ettemme lähteneet kiiruhtamaan ylös luotsiasemalle. Olisimme saattaneet ehtiäkin.

Laiva lähti kahdelta täysin tyynelle merelle. Perillä mantereella olimme aikataulun mukaisesti tasan kuudelta. Matka tuli vietettyä pääosin kannella, mutta ilman merkittäviä havaintoja.

Murheellinen näky rivitalojen pihalla. Varpushaukka oli saanut saaliikseen leppälinnun, joka oli vielä kiinni kuolleen haukan jalassa. Olisikohan haukka lentänyt saaliineen ikkunaan?

Suippopyrstösirri

la 24.8.

Kävimme bussilla Helsingissä Lintumessuilla, joilla kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Kuuntelimme Saurolan viirupöllöesityksen ja kiertelimme kojuilla vertailemassa optiikkaa. Testailujen jälkeen Marko osti itselleen uudet kiikarit.

su 25.8.

Aamulla kummankin puhelin kilahti samaan aikaan. Se on merkki kovasta rarista, koska itselläni tulee lintutiedotuksen hälytys vain suurharvinaisuuksista. Suomen kolmas suippopyrstösirri Porissa. Hälytys tuli loistavaan aikaan: sunnuntai, kaunis ilma, eikä mitään erityistä tekemistä mietittynä. Niinpä lähdimme kerrankin reippaasti liikkeelle ja olimme Yyterin luontotornien parkkipaikalla 11.30.

Pitkoksilla tuli tuttuja vastaan. Lintu oli kuulemma paikallaan. Sannannokan torniin päästyämme meille selvisi kuitenkin, että lintu ei ollutkaan enää hallinnassa. Varpushaukka oli pelästyttänyt kahlaajat lentoon, eikä kukaan ollut nähnyt, mihin suippopyrstö oli lähtenyt.

Odotimme tornissa puolitoista tuntia. Lietteellä oli mm. suosirrejä ja isosirrejä, mutta toivottua lintua ei näkynyt. Puoli kahdelta tuli säpinää porukkaan, kun saimme tiedon, että lintu on hallinnassa kauempana lietteellä seisovilla ihmisillä. Väki siirtyi Sannannokan tornista seuraavaan, Isosanta 1 -torniin. Siellä selvisi aika nopeasti, että lintu on kasvillisuuden takana, eikä näy torniin. Niinpä kaikki siirtyivät vetistä polkua pitkin riviin lietteelle. Ohjeiden mukaan linnun piti nyt olla edessämme. Osalla bongareista hermot olivat niin kireällä, että kirosanat lentelivät, kun lintua ei kahdessa sekunnissa löytynyt. Kun porukka malttoi hetken käydä edessä olevia lintuja läpi, niin löytyihän se suippopyrstösirrikin sieltä tyllien ja suosirrien joukosta. Lintu oli pahasti vastavalossa, mutta tuntomerkit sai silti näkyviin. En kuitenkaan vaivautunut scouppaamaan. Aikamme lintua tarkkailtuamme suuntasimme eliskahveille.

Kolmisenkymmentä bongaria lietteellä.

Utössä hiljainen kausi

Lähdimme Utöhön pariksi päiväksi katsomaan kahlaajatilannetta. Odotukset eivät olleet korkealla, koska tiesimme saarella olleen viime aikoina hiljaista. Lisäksi minulla oli lepoa vaativa lonkkavaiva, joten laajempi kiertely oli osaltani pois laskuista. Reissun pystyikin ottamaan leppoisana lomana.

ti 30.7.
Starttasimme aamuviideltä ehtiäksemme 8.30 lähtevään laivaan. Aikaa jäi reilusti ja ehdimme juoda rauhassa aamukahvit Nauvossa. Kaupassa emme tällä kertaa käyneet, koska majailimme poikkeuksellisesti Kalkaksessa, jossa on normaaleja hotellihuoneita ilman keittomahdollisuuksia. Laiva oli Utössä jo yhden aikoihin, joten majoittumisen jälkeen lähdimme katsastamaan Itärannan. Kahlaajia oli melko vähän: parikymmentä liroa, neljä taivaanvuohta, muutama suokukko, pikkukuovi, töyhtöhyyppä ja pikkutylli. Varpushaukka hätyytti rannan pikkulintuja.

Heinäkuun lopun Itäniitty

ke 31.7.
Heräsimme 5.30 ja olimme luotsiasemalla kuuden aikoihin. Luodoilla näkyi jonkun verran kahlaajia. Punakuiri oli hetken näkyvillä ja sain siitä utöpinnan. Suosirriparvi oli myös hetken paikallisena kaukaisella luodolla, muuten lajit olivat suunnilleen samoja kuin Itärannassa edellisenä päivänä. Puoli kahdeksan aikaan alkoi hieman sadella ja lähdimme hotellille päin. Gamla Postenin edessä oli pulu, joka on Utössä harvinainen vieras. Tuntui hassulta iloita pulupinnasta, kun kotipihassa ei paljon muita lintuja näekään.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Itärannassa ja kylällä. Mitään ihmeempää ei irronnut. Iltapäivän lepuutin jalkaani sisällä. Illalla kävin vielä ulkona aikamoisessa tuulessa. Mukava havainto oli suuri pikkulepinkäisporukka Itäniityn reunassa. Saman katajan päällä istui kuusi n-pukuista lepinkäistä: aikuinen naaras ja viisi lentopoikasta.

to 1.8.
Heräsimme ennen kellonsoittoa ja olimme luotsiasemalla ennen kuutta. Aamu oli aurinkoinen ja tuuli oli hellittänyt edellisestä päivästä. Merellä oli hiljaista. Aamun paras havainto oli lapinsirri, josta tuli utöpinna. Aamiaisen jälkeen olimme pitkään Itärannassa lähinnä mukavan kelin takia. Varpushaukka pyöri jatkuvasti alueella ja tyhjensi muutenkin hiljaisen rannan tehokkaasti. Käki pyrähti Itäniityn suunnasta ja kauempana kierteli Buteo sp. Kahlaajat olivat samoja kuin edellisinäkin päivinä.

Iltapäivällä lämpötila nousi t-paitalukemiin. Kiertelin siellä täällä ja istuskelin aina välillä penkeillä jalkaa lepuuttamassa. Itärannan polun varrella oli mukavasti perhosia. Silmiin osui ainakin loistokultasiipiä, ketosinisiipiä, keltaniittyperhosia, neito- ja ohdakeperhosia. Uusia lintuhavaintoja ei enää tullut.

Edellisellä käynnilläni kesäkuun alussa saareen tuli valtavat määrät vaelluksella olevia, reissussa rähjääntyneitä ja haalistuneita ohdakeperhosia. Nyt lennossa oli ehjäsiipisiä ja kirkasvärisiä uuden sukupolven yksilöitä.

pe 2.8.
Lähdimme aamulaivalla klo 5.30 ja olimme mantereella puoli kymmenen jälkeen. Kerrankin ei ollut kiire kotiin, niin kuin iltalaivalla tullessa. Päätimme poiketa matkan varrella muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa, joista ohi ajaessamme usein olemme puhuneet.

Ensimmäinen kohde oli Lenholmin lehto Paraisilla. Paikka oli vähän pettymys, mutta elokuinen ajankohta oli tietysti vähän huono. Muutama komea tammi alueella kuitenkin oli. Mattsholmsfladanin lintutornista näkyi liroja, valkovikloja ja töyhtöhyyppiä.

Seuraava kohde oli Paraisten kalkkikivilouhoksen näköalapaikka, mistä avautuva maisema oli kuin toiselta planeetalta.

Paraisten kalkkilouhos

Paraisten vierasvenesatamassa nautitun lounaan jälkeen suuntasimme Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Linnassa piispa ja aateliset elivät 1300–1500-luvuilla sen ajan mittapuulla ylellistä ja uudenaikaista elämää.

Neljä lyhyeksi jäänyttä yötä alkoi iltapäivällä näkyä kummassakin sen verran, että loput kohteet jätimme seuraavaan kertaan ja suuntasimme kotia kohti.

Kuusiston piispanlinnan rauniot

Ekoelis ja Söderskär

Sunnuntaina 14.7. lenkkeilin Prisman kauppakeskuksen ohi. Hiljattain niitetyllä pellolla Prisman vieressä näytti olevan muutama kuovi ja rusakko. Yksi "kuovi" pisti silmääni, joten kaivoin kiikarit repusta. Lintu olikin nuori mustapyrstökuiri. Kävelin kotiin hakemaan kaukoputken ja palasin pyörällä pellolle katsomaan lintua tarkemmin. Havainto oli erityisen mieluisa, koska se oli 200. ekoelikseni. Luku ei ehkä tee vaikutusta, mutta Lounais-Hämeen lajikirjo on vaatimaton. Esimerkiksi tällä hetkellä olemme Tiiran mukaan ainoa lintuyhdistys, jonka alueella on alkuvuonna havaittu alle 200 lajia.

Maanantaina 15.7. tein retken Söderskärin majakalle Porvooseen. Pieni risteilyalus lähti matkaan Helsingin Vuosaaresta ja oli Söderskärillä 1 t 15 minuuttia myöhemmin. Valitsin vähän huonon ajankohdan retkelle, koska lintujen pesintöjen takia liikkuminen saarilla oli sallittua vain hyvin pienellä alueella. Elokuun alusta alueella voi liikkua vapaammin. Lintuhavainnot jäivät siis melko vähäisiksi. Huomio kiinnittyi lähinnä saarten runsaaseen riskiläkantaan. Lintuja oli ilmassa, meressä ja kallioilla. Tiiran mukaan Söderskärin lintuasemalta oli muutamaa päivää aikaisemmin laskettu 340 paikallista riskilää.

Aikaa saareen tutustumiseen oli reilu tunti ja siitä suurimman osan käytin majakassa alueen historiaan perehtyen. Vaikka itsekin joskus haaveilen Muumipappa ja meri -henkisestä irtiotosta karulla majakkasaarella, on pakko hämmästellä entisajan majakanvartijoita ja luotsimiehiä, jotka kelirikon aikana elivät viikkoja eristyksissä saarilla ilman nykyajan mukavuuksia.

Näkymä majakasta. Etualalla majakanvartijoiden talo, toisella saarella luotsitupa. Riippusiltaa ei saa ylittää lintujen pesimäaikana 1.5.-31.7.

Huone majakan sisällä.

Tammitikka Raadin hautausmaalla

Olin heinäkuun ensimmäisellä viikolla kaupunkilomalla Viron Tartossa. Kyseessä ei ollut lintumatka, mutta tammitikka oli kuitenkin lähtiessä mielessä. Tiesin niitä olevan Tartossa useammassa paikassa.

Poikkesin jo ensimmäisenä päivänä hyvänä tammitikkapaikkana pidetylle Raadin hautausmaalle. En ehtinyt olla hautausmalla kuin muutaman minuutin, kun näin tikkalinnun. Menin lähemmäksi ja löysin puista kolme tikkaa. Minulla ei ollut kiikaria mukana, koska en hotellilta lähtiessäni ollut suunnitellut meneväni vielä hautausmaalle. Jouduin siis katsomaan tikkoja paljaalla silmällä. Parhaiten näkemäni tikka oli kyllä tammitikka, mutta halusin nähdä linnun paremmin, joten palasin seuraavana aamuna kiikareiden kanssa. Nyt jouduin etsimään tikkoja pitemmän aikaa, mutta lopulta löysin tammitikan hautausmaan länsiosasta. Sain katsella sitä rauhassa kiikareilla ja lähelle tuli sopivasti kaksi nuorta käpytikkaa vertailukohteeksi. Kuvat jäivät ottamatta, koska mukana ei ollut kännykkää kummempaa kameraa.

Raadin hautausmaa on käymisen arvoinen lintupaikka. Sinne on Tarton keskustasta muutaman kilometrin matka. Suomalaisille hautausmaille tyypilliset nurmikot puuttuvat, joten kasvillisuus on maan tasolla tiheää. Eri-ikäisiä ja -lajisia puita on paljon. Havaitsin mm. idänuunilintuja, pähkinänakkeleita ja hautakynttilöiden steariinia ahmivia mustavariksia. Lintuja oli nyt heinäkuun aamunakin hyvin äänessä ja voin vain kuvitella touko-kesäkuun aamun äänimaailman.

Hautausmaa on suuri, joten tammitikka ei välttämättä ihan heti löydy. Oman kokemukseni perusteella sen voi löytää mistä tahansa hautausmaalta. Ensimmäisenä päivänä näin tikan alueen itäosassa Tarton yliopiston hautausmaalla ja toisena päivänä vastakkaisella reunalla Peetrin hautausmaan ja sotilashautausmaan rajamailla (kartta alla).

Raadin hautausmaa - Raadi kalmistu

Kesäinen lintuviikko Utössä

la 1.6.
Vuosien takaista heinäkuista päiväreissua lukuunottamatta en ollut aikaisemmin käynyt Utössä kesäaikana. Nyt lähdin matkaan heti ensimmäisenä kesälomapäivänä. Tällä kertaa matkustin julkisilla. Ensin bussilla Turkuun ja sieltä tunnin odottelun jälkeen toisella bussilla Pärnäsiin.

Punaisesta siniseksi muuttunut Eivor saapui sateiseen Utöhön puoli kahdeksan aikoihin. Kävin nopeasti kaupassa ja sitten laivalla tapaamani porukan kanssa saunomassa rantasaunalla.


su 2.6.
Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin hieman viiden jälkeen. Aamu oli kylmä ja tuulinen. Puoli yhdeksän aikaan löysin lauttarannan kalliolta pitkään Utön vesillä viihtyneen allihaahkan. Sitä kuvatessa tuli tieto Itärannalla jo edellisenä päivänä ensimmäisen kerran näyttäytyneestä taskusta. Tasku oli kähmy, mutta näin sen kuitenkin nopeasti. Varmuutta lajista ei vielä saatu, joko mustapää- tai sepeltasku.

Puoli kymmenen aikoihin kävin hotellin aamiaisella. Loppupäivän kiertelin mukavasti lämmenneessä säässä aurinkoista saarta ja sain helposti kymmenkunta Utö-pinnaa. Minultahan puuttuivat kaikki kesälajit. Illalla pidimme iltahuudon kahden muun ornin kanssa.

Scouppikuva allihaahkasta.

ma 3.6.
Lähdin liikkeelle yöllä kahden aikoihin. Saari oli ensin hiljainen. Kolmen aikaan kehrääjä surisi Gamla Postenin luona ja vähän myöhemmin näin ja kuulin sen koululla. Aamun valjettua äänet pikku hiljaa lisääntyivät. Menin puoli viiden aikoihin takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aamupäivällä näin Itärannalla vaihtopukuisen tundrakurmitsan ja vesipääskyn, muuten lajisto oli edellisen päivän kaltaista.


ti 4.6.
Aamu oli vähän sateinen, joten nukuin kuuteen ja kiertelin vain kylällä ennen aamiaista. Aamiaisen jälkeen tasku oli sunnuntaita paremmin näkyvillä Itäniityllä. Kuvista lajiksi varmistettiin sepeltasku. Yhdentoista aikaan Saunalahden puskasta löytyi koiraspuolinen rusorintakerttu. Lintu oli vikkelä liikkeissään, mutta se oli silti hyvin kaikkien nähtävillä. Allihaahka lepäili taas lauttarannassa. Illalla pidimme iltahuudon saaressa olevien lintuharrastajien (6 henkilöä) kesken.

Lämmin eteläinen ilmavirtaus toi saareen paljon ohdakeperhosia.

ke 5.6.
Lähdin liikkeelle jo 3.40 tyyneen aamuun. Itärannan lähellä sirisi viitasirkkalintu, lammashaassa lauloi idänuunilintu. Staijasin myös jonkin aikaa, mutta merellä oli aika hiljaista.

Hieman ennen yhtätoista kävin kaupassa. Olin aikeissa viedä ostokset kämpille ja vähentää samalla vaatteita, kun Itäniityltä tuli hälytys punapäälepinkäisestä. Käännyin lammashaan kohdalta takaisin, mutta juuri ostetuista jäätelöistä tuli ongelma. Ne sulaisivat lämpimässä ihan velliksi. Niinpä laitoin ne äkkiä repussa olevaan roskapussiin ja heitin pussin ohi mennessä kaupan jäätelöaltaaseen ilmoittaen samalla hakevani ne myöhemmin. Kaupan henkilökunta suhtautui ymmärtäväisesti. Punapäälepinkäinen oli hienosti näkyvillä hautausmaan lähellä ja lintuporukalla tietysti tunnelma korkealla. Eikä ihmekään ottaen huomioon, että lepinkäisen lisäksi rusorintakerttu, sepeltasku ja allihaahka olivat edelleen saaressa. Illalla oli taas iltahuuto.

Lämpöväreilyn takia heikkolaatuista scouppikuvaa punapäälepinkäisestä:

to 6.6.
Aamu ei tuonut mitään uutta. Tein saarikierroksen ja staijasin jonkin aikaa. Aamupäivällä Itäniityltä löydettiin yksi listallani olleista toivelajeista: kirjokerttu. Se lauloi raripuskassa ja vei pesäntekotarpeita läheiseen katajaan.

Päivästä tuli poikkeuksellisen lämmin. Kerrankin Utössä varta vasten hain tuulisia paikkoja, jotta olisi ollut vilpoisampi. Mehiläissyöjä oli kaikkien toivelistalla, mutta sitä ei nyt saatu. Iltahuuto pidettiin taas edellisten päivien tapaan.

Lammashaka kesäasussa.

pe 7.6.
Heräsin taas aikaisin, jotta ehtisin tehdä pienen saarikierroksen ennen laivan lähtöä. Ulos pääsin hieman ennen neljää. Koulun nurkalla lauloi pikkusieppo, Itäniityllä oli hiljaista. Kylätietä palatessani huomasin piipun päällä istuvan kyyhkyn. Aamuvalossa se oli jotenkin oudon pullea ja tumma, enkä heti tajunnut lajia. Kyyhky lähti Kerhon suuntaan, missä oltiin onneksi valppaita ja huomattiin lintu, joka oli tietenkin turkinkyyhky. Taas yksi utöpinna, joita viikon aikana kertyi kaikkiaan 26. Siihen kun lisää vielä muutaman eliksen, niin reissu oli enemmän kuin onnistunut.

Eivor lähti 5.30 ja oli perillä Pärnäsissä 9.45. Jatkoin reilu puoli tuntia myöhemmin bussilla helteiseen Turkuun ja sieltä kymmenen minuutin odotuksen jälkeen toisella bussilla kotiin.

Pääsiäinen Utössä

to 18.4.

Lossin pääsiäisruuhkia peläten lähdimme matkaan ajoissa ja jätimme Paraisten ruokaostoksetkin varmuuden vuoksi väliin. Turhaan, sillä saimme ajaa lossiin suoraan ilman jonotusta. Niinpä Nauvoon jäi reilusti aikaa kaupassa käyntiin ja kahvitteluun. Pääsiäinen näkyi kuitenkin Pärnäsin satamassa. Jo kolme varttia ennen Eivorin lähtöä parkkipaikka oli tupaten täynnä. Laivalla olikin väkeä enemmän kuin koskaan aiemmilla reissuillamme. Laiva lähti pyhien takia perjantain aikataulun mukaan 18.15 ja oli perillä Utössä noin klo 23.00.

Eivorilla oli paljon lintuporukkaa.

 pe 19.4.

Yöunet jäivät lyhyiksi. Heräsin 5.30 ja olin ulkona puoli tuntia myöhemmin. Aamu oli tyyni, mutta kylmä. Kiertelin saarta kolmisen tuntia. Itäniityn laidalta nousi suopöllö, muuta merkittävää ei löytynyt. Yhdeksältä kävimme hotellin aamiaisella ja jatkoimme sen jälkeen kiertelyä. Auringon noustua korkeammalle ilma lämpeni mukavasti ja houkutteli rantakäärmeitä esiin. Muuton kannalta sää ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Päivän parhaimmaksi havainnoksi jäi Saunalahdella uiskennellut kesäpukuinen pikku-uikku. Uusia utöpinnoja tuli päivän aikana kuusi: merihanhi, piekana, kurki, hemppo, lehtokurppa ja pikku-uikku.

Rantakäärmeitä oli parhaimmassa paikassa kahdeksan. Kyitä ei sattunut eteen kertaakaan.

 la 20.4.

Lähdimme liikkeelle puoli seitsemän aikoihin. Päivä oli täysin tyyni ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen ja lämmin. Linturintamalla oli hiljaista koko päivän. Sisämaan asukille mukavia havaintoja olivat soidintava luotokirvinen ja luodolla loikoillut hylje. Uusia utöpinnoja tuli vain yksi: huoneen ikkunasta havaittu ruskosuohaukka. Illalla kävimme hotellilla pitsalla.

Eteläkärkeä. Meri on tuonut saarelaisille lahjaksi tukkeja. Monessa pihassa näkyi niistä tehtyjä klapeja.

 su 21.4.

Aamu valkeni aurinkoisena ja pysyikin sellaisena koko päivän. Tuuli oli hieman voimistunut, mutta oli edelleen vähäistä ulkosaariston mittakaavassa. Päivä kului taas saarta kierrellessä. Pikku-uikku uiskenteli edelleen Saunalahdella ja kahlaajia muutti jonkun verran. Uusia utöpinnoja sain kanadanhanhesta ja suokukosta. Illalla lähisaarella istui huuhkaja, jonka kaikki halukkaat näkivät. Ilta jatkui pöllöjen merkeissä, sillä saunoessamme rantasaunalla näimme löylyhuoneen ikkunasta ohi lentävän suopöllön.

Lokki hylkeenraadolla hotellin rannassa.

ma 22.4.

Ennen lähtöä ehdin staijata ja kierrellä muutaman tunnin. Muutto oli edelleen vähäistä. Eivor lähti ajallaan klo 12.30 ja oli perillä Pärnäsissä klo 17.30.

Helmikuinen Utö

pe 22.2.

Lähdimme Utöhön heti lomani alkaessa perjantaina. Edellisestä talvireissustani saarelle olikin jo kaksi vuotta. Ensimmäinen mukava lintuhavainto tehtiin matkan varrelta Koskelta, kun huomasimme pellon päällä lentelevän piekanan. Kävimme perinteiseen tapaan ruokaostoksilla Paraisilla ja ehdimme myös kahvitella Nauvossa ennen yhteysaluksen lähtöä klo 18.15. Laivalla oli helmikuuksi yllättävän paljon väkeä, mutta olihan talvilomaviikot käynnissä. Matka Utöhon taittui melko nopeasti, koska Eivor poikkesi matkalla vain Berghamnissa ja Jurmossa. Perillä tuulisessa ja lumettomassa Utössä olimme klo 22.15.

Itäniitty helmikuun auringossa.

la 23.2.

Aamulla kävimme hotellin aamiaisella, jonka jälkeen lähdin yksikseni kiertelemään saarta kaverin lähtiessä päiväksi Jurmoon. Sää oli tuulinen, mutta aurinkoinen. Saarella oli aika vähän lintuja. Minulla ei ollut omaa putkea mukana, mutta luotsiasemalla näin staijareiden putkista merisirriparven. Yli lentäneiden kiurujen ääni kuullosti mukavan keväiseltä. Itärannalla oli saaressa talvehtinut luotokirvinen ja merimerkin päällä istui kottarainen. Merellä oli peruslajistoa: isokoskeloita, sinisorsia, telkkiä, kyhmyjoutsenia ja merimetsoja. Päivällä kävin hotellilla pitsalla. Sen jälkeen vielä vähän kiertelyä ennen pimeän tuloa, mutta ei mainittavia havaintoja.


su 24.2.

Aamu valkeni sumuisena ja kovin tuulisena. Kiertelimme hetken ennen hotelliaamiaista, mutta mitään mainitsemisen arvoista ei tullut eteen. Puolen päivän jälkeen sumu väistyi ja aurinko tuli esiin. Muut hotellivieraat lähtivät mantereelle, joten jäimme majapaikkaan kahdestaan. Iltapäivä kului taas kiertelyn merkeissä, mutta hiljaista oli edelleen. Uusiksi retkipinnoiksi sain päivän aikana vain peipon, tilhen ja tukkasotkan.


ma 25.2.

Kevään ensimmäinen leskenlehti

Heräsimme 15 m/s puhaltavaan tuuleen. Aurinko paistoi kuitenkin mukavasti ja kovasta tuulesta huolimatta kiertelimme saarella, joka oli edelleen hiljainen. Uusia lintulajeja ei tälle reissulle enää tullut. Satamassa kukkineet leskenlehdet ilahduttivat ja lintujen piilotellessa tyydyin kuvailemaan niitä kännykällä. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme, söimme lounaan ja siirryimme yhteysalukselle. Eivor lähti klo 14 ja oli Pärnäsissä jo 17.40.

Kiljuhanhi

su 11.11.

Kävimme katsomassa Sauvossa renkaatonta kiljuhanhea. Hanhi oli hyvin näkyvillä pellolla joutsenparvessa, missä se liikkui yhdessä tundrahanhen kanssa. Samalla reissulla poikkesimme myös Turussa Katariinanlaakson ja Åvikin lintuja ihmettelemässä. Alla olevassa videossa tundrahanhi on vasemmalla ja kiljuhanhi oikealla.

Syysretkeilyä

ke 17.10.

Kävin bussilla Turussa asioilla. Samalla reissulla poikkesin tutustumaan Katariinanlaakson luonnonsuojelualueeseen. Ajatuksenani oli päästä kuvaamaan siellä jo pitempään viihtynyttä pähkinänakkelia. Nakkelipaikka löytyi helposti, mutta lintua ei näkynyt. Ruokintapaikalla riitti kyllä muuten säpinää. Sää oli kuitenkin pilvinen ja paikka pimeä, joten tyydyin kuvaamaan oravien ja tiaisten syömätouhuja kännykällä.

Jossain vaiheessa pähkinänakkeli yllättäen ilmestyi äännellen takaani. Sen jälkeen se kävikin jatkuvasti ruokintakivellä ja otti pähkinöitä myös suoraan kädeltä. Aurinkokin alkoi lopulta paistamaan, mutta vikkelää lintua oli silti vaikea kuvata, koska se vaihteli ruokapistettä jatkuvasti. Oli kuitenkin mukava kokemus päästä ruokkimaan nakkelia ja oravia kädestä. Alla käsivaralta kuvaamani kännykkävideo:

to 18.10.

Kävin Helsingissä. Reissu ei ollut lintureissu, mutta koska reitin varrella oli viitatiaispaikka, niin pakkohan siellä oli käydä. Jäin metrosta Herttoniemen asemalla ja paikka löytyi lyhyen kävelymatkan päästä. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin viitatiainen saapui. Lintu äänteli onneksi aktiivisesti, joten se oli helppo huomata ja tunnistaa. Paikalla oli lisäkseni neljä lintuihmistä ja kaikki saivat linnusta havainnon.


la 20.10.

Lähiretkeilimme LHLH:n alueen pohjoisosissa, lähinnä Urjalassa. Aluksi kävimme katsomassa, oliko Kokonjärven morsiosorsa vielä paikalla. Sorsaa ei löytynyt, mutta Kokonjärven uimarannan lähellä suuren kuusen latvassa istunut varpuspöllö ilahdutti syyshuudollaan.

Rutajärvellä ui nuori kaakkuri ja useita silkkiuikkuja. Kortejärven tornista näkyi paljon mm. haapanoita, mutta mukavimmat havainnot saimme järven pohjoispäästä. Olimme juuri kiikaroimassa neljää merikotkaa, kun ruovikosta kuului toivottu ääni: viikstimali. Ääni liikkui ruovikon yllä, mutta näköhavaintoa emme silti saaneet. Minulle mukava uusi LHLH-pinna.

Humppilan Myllynkulmalla näimme syksyn ensimmäisen koskikaran. Poikkesimme vielä Kiipunjärvellä, joka ei tarjonnut linnun lintua.


su 21.10.

Lähiretkeily jatkui, nyt yhdistyksen alueen eteläosissa. Tammelan Pyhäjärvellä oli melko hiljaista. Papinnokasta näkyi valkoposkihanhiparvi ja muutama uivelo, Patasaaresta alleja, koskeloita ja harmaahaikara.

Someron Oinasjärvellä oli noin 300 kanadanhanhea. Mikäköhän niitä vetää juuri tälle järvelle? Järven yli lentänyt merikotka aiheutti hanhissa pientä hermostumista, mutta ei paniikkia.

Lepänsangan pelloilla oli isohko vapoparvi ja viitisenkymmentä töyhtöhyyppää. Halkjärvellä oli hiljaista, samoin Painiojärvellä.

Matkalla Somerolle poikkesimme Letkun koulun pihassa etsimässä kuppikiveä. Varsinainen kivi jäi löytymättä, mutta pihassa oli myös erikoisesti haljennut "kuppikallio". Kallion kuppien alkuperästä ja aitoudesta ei ole varmuutta.

Utön syksyä

pe 12.10.

Saavuimme Utöhön myöhään illalla.


la 13.10.

Poutainen ja ajankohtaan nähden lämmin päivä. Etelätuuli puhalsi noin 7 m/s, mutta se ei saarella juuri tuntunut. Lähdimme liikkeelle aamulla 7.30. Staijata ei kannattanut, joten kiertelimme saarta pari tuntia. Pikkulintuja oli paljon liikkeellä, mutta eteen ei sattunut mitään myöhäistä keltavästäräkkiä ja haarapääskyjä mielenkiintoisempaa.

Tiaisia oli saarella paljon.

Hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme kiertelyä. Rastaita ja tiaisia oli paljon, mutta muuten aamupäivä oli todella hiljainen. Radiopuhelimetkin olivat mykkiä iltapäivään asti. Puoli kolmen aikoihin suuntasin raripuskan ohi kohti Itärantaa. Tenovuon Jorma katseli raripuskaa ja kertoi nähneensä mielenkiintoisen näköisen linnun menevän puskaan. Jäin paikalle ja pian Jorma huomasikin hippiäisuunilinnun. Ehdin saada pari huonoa kuvaa linnusta ennen kuin se sukelsi takaisin pensaan uumeniin (kuvat alla). Radiopuhelinhälytyksen jälkeen paikalle saapui kolme muutakin lintuihmistä, mutta lintu ei enää näyttäytynyt.



Päiväkahvin ja -tauon jälkeen jatkoimme kiertelyä muutaman tunnin ilman merkittävämpiä havaintoja.



su 14.10.

Sää oli aurinkoinen ja poutainen koko päivän, mutta staijata ei tänäänkään kannattanut. Päivä kului saman kaavan mukaan kuin edellinenkin. Muuten hiljaisen lintupäivän piristys oli hieman ennen puolta päivää Itärannalta löytynyt pikkusirkku, jonka ehtivät nähdä kaikki halukkaat.

Lepohetki raripuskan juurella.

Sataman joutomaalla ruokaili koko päivän kaksi kangaskiurua. Pikkusirkun lisäksi sain muutaman uuden utöpinnan mm. pyrstötiaisista.

Illalla saunoimme hotellin rantasaunalla.

Maanantaiaamun kaunis auringonnousu.

ma 14.10.

Kaunis syyssää jatkui. Aamulla etsiskelimme Itäniityllä nähtyä suopöllöä, mutta se ei suostunut näyttäytymään meille. Lammashaasta löytyi kuitenkin retkelle uutena lajina vielä pikkusieppo. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme ja siirryimme klo 14 lähteneelle Eivorille. Aurinko lämmitti mukavasti, joten matka taittui kannella. Mantereella olimme jo hieman puoli kuuden jälkeen.