Mandariinisorsa

Lauantaina 29.9. kävin bussilla katsomassa Karkkilan lintutarjontaa. Karjaanjokisuulla oli jo kaksi viikkoa viihtynyt mandariinisorsa. Lintu löytyi sinisorsien joukosta muutaman minuutin etsiskelyn jälkeen. Lintu oli vaihtopukuinen koiras, jonka ruskeiden höyhenten alta pilkotti juhlapuku.

Pakkasyön jälkeinen kylmä aamu sai Karjaanjoen höyryämään.

Karjaanjoella oli muutakin mukavaa tarjottavaa. Virtavästäräkki löytyi ensimmäisen kerran sadan metrin päästä mandariinipaikasta. Ehdin nähdä siitä vain vilahduksen. Toisen vilahduksen näin vähän matkan päässä olevalta padolta. Mahdollisuuksia kuvaamiseen ei siis ollut. Paikallisen lintuharrastajan avustuksella löysin padon alapuolelta myös koskikaran.

Pohjanmaalla

pe 8.6.

Saavuimme Oulun seudulle illalla ja ajoimme suoraan Yli-Iihin. Jo viikon paikalla oleillut sininärhi löytyi nopeasti. Se istui vuoroin sähkölangalla, vuoroin koivussa ja saalisteli aktiivisesti jotain ojan pohjalta. Paikalla oli pari muutakin autokuntaa ja paikallisella isännällä riitti ihmettelemistä etelän bongareiden touhuissa.

Scoping-kuvaa sininärhestä (videolla ei ole ääntä):

la 9.6.

Yön vietimme Iin sillat -campingin mökissä. Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Liminganlahdelle Virkkulan torniin, josta näimme tietysti useita mustapyrstökuireja ja muita kahlaajia. Limingalta matka jatkui Kalajoen Vihaspauhaan, missä havaitsimme mm. pikkutiiroja, merikihuja ja karikukkoja. Kävimme myös hiekkasärkillä, joiden lampareissa näkyi lapinsirrejä ja tyllejä. Illaksi siirryimme Evijärvelle, missä meillä oli majoitus sikäläisen campingin mökissä. Evijärven lintutornista seurasimme mustatiiroja, joita näkyi kolmekin kerralla. Tornin edustalla uiskenteli myös pari kaakkuria ja suolla hautoi sääksi pesässään.

Mustatiiramaisemaa Evijärven tornista

su 10.6.

Sunnuntain ensimmäinen kohde oli Merenkurkun saaristo Mustasaaressa. Tällä kertaa käynnin aiheena eivät olleet linnut vaan halusin nähdä maankohoamisrannikkoa. De Geer -moreenit näkyivätkin hyvin Svedjehamnin yli 20 metriä korkeasta tornista.

 Merenkurkun maankohoamisrannikkoa - Unescon maailmanperintökohde

Kotimatkalla poikkesimme Kriistinankaupungin Hamnfjärdenissä bongaamassa avosetin. Lintu oli hyvin nähtävissä tornin edustan lietteillä. Matalalla sisälahdella oli muutenkin paljon lintuja, mm. jo syysmuutolla olevia mustavikloja ja yksinäinen vesipääsky.

Scoping-kuvaa avosetistä:

Merikarvian Lankoskella pysähdyimme syömään ja samalla kävimme katsomassa tietysti virtavästäräkkiä, joka oli taas helposti nähtävissä koskella.

Parikkalassa

la 2.6.

Saavuimme Parikkalaan illansuussa ja majoituimme hotelli Laatokan Porttiin. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Parikkalan patsaspuisto. Ihmeteltyämme yli 500 betonipatsasta kävimme syömässä ja pikaisesti Siikalahden patotiellä.

Patsaspuiston joogaajat

Auringonlaskun jälkeen suuntasimme tunnetulle heinäkurppien soidinpaikalle aivan rajavyöhykkeen tuntumaan. Ilta oli lämmin ja tyyni. Kuovit ja ruisrääkät pitivät mekkalaa, mutta heinäkurpat eivät harmiksemme soidintaneet. Muutaman kerran olin kuulevinani heikosti soidinääntä, mutta havainto jäi epävarmaksi. Illan aikana kävimme tarkistamassa myös paikan, jossa edellisenä yönä oli laulanut pikkukultarinta, mutta siitä ei nyt ollut merkkiäkään. Siikalahdella oli äänessä tavanomaisia yölaulajia. Illan ja yön parhaaksi anniksi jäi läheltä pyyhkäissyt kehrääjä ja kuhankeittäjän laulu, joka minulta tosin jäi kuulematta. Takaisin hotellilla olimme yöllä kahden aikoihin.

Siikalahtea illalla

su 3.6.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Siikalahden torneissa ja opastuskeskuksessa. Sieltä matka jatkui kohti vaikuttavia Mykkiin kiviä, jotka ovat Pohjoismaiden suurin siirtolohkareryhmä. Järkäleiden välissä on luolia, joissa on kertoman mukaan piiloteltu venäläisiltä isonvihan aikana.

Kävimme päivän aikana muutamalla Parikkalan lintupaikalla, mutta mitään ihmeempiä ei löytynyt. Illalla lepäilimme hotellilla ja yöllä suuntasimme taas heinäkurppapaikalle. Soidinta ei tänäkään yönä kuulunut ja Siikalahdellakin olivat äänessä lähinnä hyttyset, joten reissun lintuanti jäi vaatimattomaksi.



ma 4.6.

Aamupäivällä otimme suunnan kotia kohti. Ruokolahdella poikkesimme Edefeltin jalanjäljissä kirkonmäellä ja Suomen ehkä erikoisimmalla siirtolohkareella, Kummakivellä. Puumalan kahvitauolla saimme päähämme lähteä vielä Ristiinaan katsomaan Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kotimatkalla teimme vain yhden lintupysähdyksen tuulisella Riihimäen Sammalistonsuolla.

Kummakivi

Astuvansalmen kalliomaalauksia

Kahden eliksen päivä

la 26.5.

Aamulla kävin pyörällä Tammelassa Saaren Kansanpuistossa hakemassa ekopinnoja vanhan metsän lajeista. Idänuunilintua en saanut, mutta kahdella pikkusieppokoiraalla oli polun varrella kilpalaulantaa.

Iltapäivällä lähdimme kohti länsirannikkoa pääkohteena Kristiinankaupungin kyläpöllönen. Kun olimme päässeet Harjavaltaan asti, puhelimeen kilahti tieto Puurijärvellä nähdystä kahdesta valkosiipitiirasta. Olimme vain 40 km päässä havaintopaikasta, joten käänsimme auton kohti Kokemäkeä. Linnut löytyivät nopeasti Kärjenkallion lintutornista ja sain suunnittelemattoman eliksen. Eliskahvit joimme Ulvilan Leineperissä ja tutustuimme samalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ruukkikylään.

Matka jatkui Merikarvialle, mistä meillä oli majoitus varattuna. Lankoskella pysähdyimme bongaamaan koskella viihtyvän virtavästäräkin. Purimme tavarat Mericampingin mökkiin, kävimme keskustassa syömässä ja odottelimme iltaa. Kymmenen aikaan lähdimme kohti Kristiinankaupunkia. Matkalla poikkesimme nopeasti Siipyyn tornissa ja pääkallopaikalle Siipyyn kylälle saavuimme yhdentoista aikaan.

Olin turhautunut jo vartin odottelun jälkeen. Hyttysiä oli paljon ja seisoskellessa tuli nopeasti kylmä. Onneksi kyläpöllönen aloitti konserttinsa aikaisin. Ensimmäiset vihellykset lintu päästi 23.48 ja sai siten kolmikymmenpäisen yleisönsä valpastumaan. Sen jälkeen se oli hetken hiljaa ja aloitti aktiivisemman ääntelyn hieman puolenyön jälkeen. Jossain vaiheessa lintu vaihtoi tien toiselle puolelle ja lensi lähes ylitseni. Harmillisesti en tajunnut ohilentoa ennen kuin lintu oli jo takanani ja näin siitä vain vilahduksen. Joka tapauksessa turhautuminen vaihtui iloksi päivän jo toisesta eliksestä.

Kaverin kuvaama video Siipyystä:

su 27.5.

Aamulla lähdimme kotimatkalle Porin kautta. Yyterissä oli hiljaista. Kahlaajia lietteillä oli jonkun verran, mutta ne olivat kaukana ja pahassa väreilyssä. Pari tundrakurmitsaa erottui sirrien joukosta. Sitruunavästäräkki ilahdutti pysähtymällä hetkeksi tornin viereiseen puuhun. Kotikulmilla kävimme vielä Urjalan Kortejärvellä, mutta hiljaista oli sielläkin.

Utön kevättä

pe 27.4.
Saapuminen Utöhön myöhään illalla.

la 28.4.

Dokkarikuva sepelrastaasta.

Kello oli soimassa viideltä, jotta ehtisin kuvaaman auringonnousua. Taivaanrannassa oli kuitenkin sen verran pilviä, että auringonnousu jäi vaatimattomaksi. Loppupäivän kyllä paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Itärannalla oli kahdeksan merisirriä hyvällä katseluetäisyydellä. Yksi luotokirvinenkin näyttäytyi ja Itäniityllä mylvi luhtakana. Telttapaikalla pyöri arka sepelrastas, jonka saimme lopulta kiikariin monen yrityksen jälkeen. Mustaleppälintuja oli saaressa useita.

Aurinkoinen ja lämmin päivä houkutteli esiin paljon rantakäärmeitä. Parhaimmassa kasassa helikopterikentällä oli seitsemän yksilöä. Yksi iso naaras ja kuusi pienempää koirasta.

Kolme kasan seitsemästä rantakäärmeestä.

su 29.4.
Aamulla kello soi puoli kuusi. Päivä oli harvinaisen tuuleton. Kiertelimme saarta aamiaiseen asti, mutta mitään ihmeempää ei näkynyt.

Päivällä sateli, mutta sateen vähän rauhoituttua lähdimme taas liikkeelle. Hyönteissyöjien määrä oli lisääntynyt. Mustapääkerttuja oli saaressa lähemmäs sata ja niitä näki jopa pieninä parvina. Myös pensastaskuja ja leppälintuja oli joka paikassa. Itärannalla oli kaksi karikukkoa ja kylältä saimme vihdoin Utö-pinnan nokkavarpusesta.

Päivä päättyi kauniiseen auringonlaskuun.

ma 30.4.
Aamu valkeni selkeänä, mutta seitsemän aikaan saaren päälle laskeutui sumu. Aamukierros ei tuottanut uusia lajeja.

Aamuaurinko lammashaassa.

Kesken aamiaisen laiton radiopuhelimen kautta tuli tieto kylällä nähdystä 2kv sepelsieposta. Aamiainen sai odottaa ja lähdimme lintua etsimään. Löysin sepelsiepon uudestaan museon takaa, mutta se oli vain hetken paikallaan ja sen ehti lisäkseni nähdä vain yksi henkilö. Ankarasta etsinnästä huolimatta lintua ei enää löydetty. Sepelsieppoa etsiessä sattui kiikariin myös kevään ensimmäinen pensaskerttu.

Sepelsieppohälytys keräsi hetkessä saaren lintuharrastajat löytöpaikalle.

Ennen lähtöä kiertelin lähinnä kylällä. Majakan kalliolla kangaskiuru lähti jaloista ja myöhemmin nuolihaukka lensi yli. Utö-pinnoja on nyt 103. Paluumatka vietettiin leppoisassa säässä Eivorin kannella kihuja, ruokkeja ja riskilöitä katsellen. Nötössä näimme taas yhden sepelrastaan.

Videolla ottamaani scoping-kuvaa Itärannan merisirreistä ja karikukoista: