Pääsiäinen Utössä

to 18.4.

Lossin pääsiäisruuhkia peläten lähdimme matkaan ajoissa ja jätimme Paraisten ruokaostoksetkin varmuuden vuoksi väliin. Turhaan, sillä saimme ajaa lossiin suoraan ilman jonotusta. Niinpä Nauvoon jäi reilusti aikaa kaupassa käyntiin ja kahvitteluun. Pääsiäinen näkyi kuitenkin Pärnäsin satamassa. Jo kolme varttia ennen Eivorin lähtöä parkkipaikka oli tupaten täynnä. Laivalla olikin väkeä enemmän kuin koskaan aiemmilla reissuillamme. Laiva lähti pyhien takia perjantain aikataulun mukaan 18.15 ja oli perillä Utössä noin klo 23.00.

Eivorilla oli paljon lintuporukkaa.

 pe 19.4.

Yöunet jäivät lyhyiksi. Heräsin 5.30 ja olin ulkona puoli tuntia myöhemmin. Aamu oli tyyni, mutta kylmä. Kiertelin saarta kolmisen tuntia. Itäniityn laidalta nousi suopöllö, muuta merkittävää ei löytynyt. Yhdeksältä kävimme hotellin aamiaisella ja jatkoimme sen jälkeen kiertelyä. Auringon noustua korkeammalle ilma lämpeni mukavasti ja houkutteli rantakäärmeitä esiin. Muuton kannalta sää ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Päivän parhaimmaksi havainnoksi jäi Saunalahdella uiskennellut kesäpukuinen pikku-uikku. Uusia utöpinnoja tuli päivän aikana kuusi: merihanhi, piekana, kurki, hemppo, lehtokurppa ja pikku-uikku.

Rantakäärmeitä oli parhaimmassa paikassa kahdeksan. Kyitä ei sattunut eteen kertaakaan.

 la 20.4.

Lähdimme liikkeelle puoli seitsemän aikoihin. Päivä oli täysin tyyni ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen ja lämmin. Linturintamalla oli hiljaista koko päivän. Sisämaan asukille mukavia havaintoja olivat soidintava luotokirvinen ja luodolla loikoillut hylje. Uusia utöpinnoja tuli vain yksi: huoneen ikkunasta havaittu ruskosuohaukka. Illalla kävimme hotellilla pitsalla.

Eteläkärkeä. Meri on tuonut saarelaisille lahjaksi tukkeja. Monessa pihassa näkyi niistä tehtyjä klapeja.

 su 21.4.

Aamu valkeni aurinkoisena ja pysyikin sellaisena koko päivän. Tuuli oli hieman voimistunut, mutta oli edelleen vähäistä ulkosaariston mittakaavassa. Päivä kului taas saarta kierrellessä. Pikku-uikku uiskenteli edelleen Saunalahdella ja kahlaajia muutti jonkun verran. Uusia utöpinnoja sain kanadanhanhesta ja suokukosta. Illalla lähisaarella istui huuhkaja, jonka kaikki halukkaat näkivät. Ilta jatkui pöllöjen merkeissä, sillä saunoessamme rantasaunalla näimme löylyhuoneen ikkunasta ohi lentävän suopöllön.

Lokki hylkeenraadolla hotellin rannassa.

ma 22.4.

Ennen lähtöä ehdin staijata ja kierrellä muutaman tunnin. Muutto oli edelleen vähäistä. Eivor lähti ajallaan klo 12.30 ja oli perillä Pärnäsissä klo 17.30.

Helmikuinen Utö

pe 22.2.

Lähdimme Utöhön heti lomani alkaessa perjantaina. Edellisestä talvireissustani saarelle olikin jo kaksi vuotta. Ensimmäinen mukava lintuhavainto tehtiin matkan varrelta Koskelta, kun huomasimme pellon päällä lentelevän piekanan. Kävimme perinteiseen tapaan ruokaostoksilla Paraisilla ja ehdimme myös kahvitella Nauvossa ennen yhteysaluksen lähtöä klo 18.15. Laivalla oli helmikuuksi yllättävän paljon väkeä, mutta olihan talvilomaviikot käynnissä. Matka Utöhon taittui melko nopeasti, koska Eivor poikkesi matkalla vain Berghamnissa ja Jurmossa. Perillä tuulisessa ja lumettomassa Utössä olimme klo 22.15.

Itäniitty helmikuun auringossa.

la 23.2.

Aamulla kävimme hotellin aamiaisella, jonka jälkeen lähdin yksikseni kiertelemään saarta kaverin lähtiessä päiväksi Jurmoon. Sää oli tuulinen, mutta aurinkoinen. Saarella oli aika vähän lintuja. Minulla ei ollut omaa putkea mukana, mutta luotsiasemalla näin staijareiden putkista merisirriparven. Yli lentäneiden kiurujen ääni kuullosti mukavan keväiseltä. Itärannalla oli saaressa talvehtinut luotokirvinen ja merimerkin päällä istui kottarainen. Merellä oli peruslajistoa: isokoskeloita, sinisorsia, telkkiä, kyhmyjoutsenia ja merimetsoja. Päivällä kävin hotellilla pitsalla. Sen jälkeen vielä vähän kiertelyä ennen pimeän tuloa, mutta ei mainittavia havaintoja.


su 24.2.

Aamu valkeni sumuisena ja kovin tuulisena. Kiertelimme hetken ennen hotelliaamiaista, mutta mitään mainitsemisen arvoista ei tullut eteen. Puolen päivän jälkeen sumu väistyi ja aurinko tuli esiin. Muut hotellivieraat lähtivät mantereelle, joten jäimme majapaikkaan kahdestaan. Iltapäivä kului taas kiertelyn merkeissä, mutta hiljaista oli edelleen. Uusiksi retkipinnoiksi sain päivän aikana vain peipon, tilhen ja tukkasotkan.


ma 25.2.

Kevään ensimmäinen leskenlehti

Heräsimme 15 m/s puhaltavaan tuuleen. Aurinko paistoi kuitenkin mukavasti ja kovasta tuulesta huolimatta kiertelimme saarella, joka oli edelleen hiljainen. Uusia lintulajeja ei tälle reissulle enää tullut. Satamassa kukkineet leskenlehdet ilahduttivat ja lintujen piilotellessa tyydyin kuvailemaan niitä kännykällä. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme, söimme lounaan ja siirryimme yhteysalukselle. Eivor lähti klo 14 ja oli Pärnäsissä jo 17.40.

Kiljuhanhi

su 11.11.

Kävimme katsomassa Sauvossa renkaatonta kiljuhanhea. Hanhi oli hyvin näkyvillä pellolla joutsenparvessa, missä se liikkui yhdessä tundrahanhen kanssa. Samalla reissulla poikkesimme myös Turussa Katariinanlaakson ja Åvikin lintuja ihmettelemässä. Alla olevassa videossa tundrahanhi on vasemmalla ja kiljuhanhi oikealla.

Syysretkeilyä

ke 17.10.

Kävin bussilla Turussa asioilla. Samalla reissulla poikkesin tutustumaan Katariinanlaakson luonnonsuojelualueeseen. Ajatuksenani oli päästä kuvaamaan siellä jo pitempään viihtynyttä pähkinänakkelia. Nakkelipaikka löytyi helposti, mutta lintua ei näkynyt. Ruokintapaikalla riitti kyllä muuten säpinää. Sää oli kuitenkin pilvinen ja paikka pimeä, joten tyydyin kuvaamaan oravien ja tiaisten syömätouhuja kännykällä.

Jossain vaiheessa pähkinänakkeli yllättäen ilmestyi äännellen takaani. Sen jälkeen se kävikin jatkuvasti ruokintakivellä ja otti pähkinöitä myös suoraan kädeltä. Aurinkokin alkoi lopulta paistamaan, mutta vikkelää lintua oli silti vaikea kuvata, koska se vaihteli ruokapistettä jatkuvasti. Oli kuitenkin mukava kokemus päästä ruokkimaan nakkelia ja oravia kädestä. Alla käsivaralta kuvaamani kännykkävideo:

to 18.10.

Kävin Helsingissä. Reissu ei ollut lintureissu, mutta koska reitin varrella oli viitatiaispaikka, niin pakkohan siellä oli käydä. Jäin metrosta Herttoniemen asemalla ja paikka löytyi lyhyen kävelymatkan päästä. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin viitatiainen saapui. Lintu äänteli onneksi aktiivisesti, joten se oli helppo huomata ja tunnistaa. Paikalla oli lisäkseni neljä lintuihmistä ja kaikki saivat linnusta havainnon.


la 20.10.

Lähiretkeilimme LHLH:n alueen pohjoisosissa, lähinnä Urjalassa. Aluksi kävimme katsomassa, oliko Kokonjärven morsiosorsa vielä paikalla. Sorsaa ei löytynyt, mutta Kokonjärven uimarannan lähellä suuren kuusen latvassa istunut varpuspöllö ilahdutti syyshuudollaan.

Rutajärvellä ui nuori kaakkuri ja useita silkkiuikkuja. Kortejärven tornista näkyi paljon mm. haapanoita, mutta mukavimmat havainnot saimme järven pohjoispäästä. Olimme juuri kiikaroimassa neljää merikotkaa, kun ruovikosta kuului toivottu ääni: viikstimali. Ääni liikkui ruovikon yllä, mutta näköhavaintoa emme silti saaneet. Minulle mukava uusi LHLH-pinna.

Humppilan Myllynkulmalla näimme syksyn ensimmäisen koskikaran. Poikkesimme vielä Kiipunjärvellä, joka ei tarjonnut linnun lintua.


su 21.10.

Lähiretkeily jatkui, nyt yhdistyksen alueen eteläosissa. Tammelan Pyhäjärvellä oli melko hiljaista. Papinnokasta näkyi valkoposkihanhiparvi ja muutama uivelo, Patasaaresta alleja, koskeloita ja harmaahaikara.

Someron Oinasjärvellä oli noin 300 kanadanhanhea. Mikäköhän niitä vetää juuri tälle järvelle? Järven yli lentänyt merikotka aiheutti hanhissa pientä hermostumista, mutta ei paniikkia.

Lepänsangan pelloilla oli isohko vapoparvi ja viitisenkymmentä töyhtöhyyppää. Halkjärvellä oli hiljaista, samoin Painiojärvellä.

Matkalla Somerolle poikkesimme Letkun koulun pihassa etsimässä kuppikiveä. Varsinainen kivi jäi löytymättä, mutta pihassa oli myös erikoisesti haljennut "kuppikallio". Kallion kuppien alkuperästä ja aitoudesta ei ole varmuutta.

Utön syksyä

pe 12.10.

Saavuimme Utöhön myöhään illalla.


la 13.10.

Poutainen ja ajankohtaan nähden lämmin päivä. Etelätuuli puhalsi noin 7 m/s, mutta se ei saarella juuri tuntunut. Lähdimme liikkeelle aamulla 7.30. Staijata ei kannattanut, joten kiertelimme saarta pari tuntia. Pikkulintuja oli paljon liikkeellä, mutta eteen ei sattunut mitään myöhäistä keltavästäräkkiä ja haarapääskyjä mielenkiintoisempaa.

Tiaisia oli saarella paljon.

Hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme kiertelyä. Rastaita ja tiaisia oli paljon, mutta muuten aamupäivä oli todella hiljainen. Radiopuhelimetkin olivat mykkiä iltapäivään asti. Puoli kolmen aikoihin suuntasin raripuskan ohi kohti Itärantaa. Tenovuon Jorma katseli raripuskaa ja kertoi nähneensä mielenkiintoisen näköisen linnun menevän puskaan. Jäin paikalle ja pian Jorma huomasikin hippiäisuunilinnun. Ehdin saada pari huonoa kuvaa linnusta ennen kuin se sukelsi takaisin pensaan uumeniin (kuvat alla). Radiopuhelinhälytyksen jälkeen paikalle saapui kolme muutakin lintuihmistä, mutta lintu ei enää näyttäytynyt.



Päiväkahvin ja -tauon jälkeen jatkoimme kiertelyä muutaman tunnin ilman merkittävämpiä havaintoja.



su 14.10.

Sää oli aurinkoinen ja poutainen koko päivän, mutta staijata ei tänäänkään kannattanut. Päivä kului saman kaavan mukaan kuin edellinenkin. Muuten hiljaisen lintupäivän piristys oli hieman ennen puolta päivää Itärannalta löytynyt pikkusirkku, jonka ehtivät nähdä kaikki halukkaat.

Lepohetki raripuskan juurella.

Sataman joutomaalla ruokaili koko päivän kaksi kangaskiurua. Pikkusirkun lisäksi sain muutaman uuden utöpinnan mm. pyrstötiaisista.

Illalla saunoimme hotellin rantasaunalla.

Maanantaiaamun kaunis auringonnousu.

ma 14.10.

Kaunis syyssää jatkui. Aamulla etsiskelimme Itäniityllä nähtyä suopöllöä, mutta se ei suostunut näyttäytymään meille. Lammashaasta löytyi kuitenkin retkelle uutena lajina vielä pikkusieppo. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme ja siirryimme klo 14 lähteneelle Eivorille. Aurinko lämmitti mukavasti, joten matka taittui kannella. Mantereella olimme jo hieman puoli kuuden jälkeen.

Mandariinisorsa

Lauantaina 29.9. kävin bussilla katsomassa Karkkilan lintutarjontaa. Karjaanjokisuulla oli jo kaksi viikkoa viihtynyt mandariinisorsa. Lintu löytyi sinisorsien joukosta muutaman minuutin etsiskelyn jälkeen. Lintu oli vaihtopukuinen koiras, jonka ruskeiden höyhenten alta pilkotti juhlapuku.

Pakkasyön jälkeinen kylmä aamu sai Karjaanjoen höyryämään.

Karjaanjoella oli muutakin mukavaa tarjottavaa. Virtavästäräkki löytyi ensimmäisen kerran sadan metrin päästä mandariinipaikasta. Ehdin nähdä siitä vain vilahduksen. Toisen vilahduksen näin vähän matkan päässä olevalta padolta. Mahdollisuuksia kuvaamiseen ei siis ollut. Paikallisen lintuharrastajan avustuksella löysin padon alapuolelta myös koskikaran.

Pohjanmaalla

pe 8.6.

Saavuimme Oulun seudulle illalla ja ajoimme suoraan Yli-Iihin. Jo viikon paikalla oleillut sininärhi löytyi nopeasti. Se istui vuoroin sähkölangalla, vuoroin koivussa ja saalisteli aktiivisesti jotain ojan pohjalta. Paikalla oli pari muutakin autokuntaa ja paikallisella isännällä riitti ihmettelemistä etelän bongareiden touhuissa.

Scoping-kuvaa sininärhestä (videolla ei ole ääntä):

la 9.6.

Yön vietimme Iin sillat -campingin mökissä. Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Liminganlahdelle Virkkulan torniin, josta näimme tietysti useita mustapyrstökuireja ja muita kahlaajia. Limingalta matka jatkui Kalajoen Vihaspauhaan, missä havaitsimme mm. pikkutiiroja, merikihuja ja karikukkoja. Kävimme myös hiekkasärkillä, joiden lampareissa näkyi lapinsirrejä ja tyllejä. Illaksi siirryimme Evijärvelle, missä meillä oli majoitus sikäläisen campingin mökissä. Evijärven lintutornista seurasimme mustatiiroja, joita näkyi kolmekin kerralla. Tornin edustalla uiskenteli myös pari kaakkuria ja suolla hautoi sääksi pesässään.

Mustatiiramaisemaa Evijärven tornista

su 10.6.

Sunnuntain ensimmäinen kohde oli Merenkurkun saaristo Mustasaaressa. Tällä kertaa käynnin aiheena eivät olleet linnut vaan halusin nähdä maankohoamisrannikkoa. De Geer -moreenit näkyivätkin hyvin Svedjehamnin yli 20 metriä korkeasta tornista.

 Merenkurkun maankohoamisrannikkoa - Unescon maailmanperintökohde

Kotimatkalla poikkesimme Kriistinankaupungin Hamnfjärdenissä bongaamassa avosetin. Lintu oli hyvin nähtävissä tornin edustan lietteillä. Matalalla sisälahdella oli muutenkin paljon lintuja, mm. jo syysmuutolla olevia mustavikloja ja yksinäinen vesipääsky.

Scoping-kuvaa avosetistä:

Merikarvian Lankoskella pysähdyimme syömään ja samalla kävimme katsomassa tietysti virtavästäräkkiä, joka oli taas helposti nähtävissä koskella.

Parikkalassa

la 2.6.

Saavuimme Parikkalaan illansuussa ja majoituimme hotelli Laatokan Porttiin. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Parikkalan patsaspuisto. Ihmeteltyämme yli 500 betonipatsasta kävimme syömässä ja pikaisesti Siikalahden patotiellä.

Patsaspuiston joogaajat

Auringonlaskun jälkeen suuntasimme tunnetulle heinäkurppien soidinpaikalle aivan rajavyöhykkeen tuntumaan. Ilta oli lämmin ja tyyni. Kuovit ja ruisrääkät pitivät mekkalaa, mutta heinäkurpat eivät harmiksemme soidintaneet. Muutaman kerran olin kuulevinani heikosti soidinääntä, mutta havainto jäi epävarmaksi. Illan aikana kävimme tarkistamassa myös paikan, jossa edellisenä yönä oli laulanut pikkukultarinta, mutta siitä ei nyt ollut merkkiäkään. Siikalahdella oli äänessä tavanomaisia yölaulajia. Illan ja yön parhaaksi anniksi jäi läheltä pyyhkäissyt kehrääjä ja kuhankeittäjän laulu, joka minulta tosin jäi kuulematta. Takaisin hotellilla olimme yöllä kahden aikoihin.

Siikalahtea illalla

su 3.6.

Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Siikalahden torneissa ja opastuskeskuksessa. Sieltä matka jatkui kohti vaikuttavia Mykkiin kiviä, jotka ovat Pohjoismaiden suurin siirtolohkareryhmä. Järkäleiden välissä on luolia, joissa on kertoman mukaan piiloteltu venäläisiltä isonvihan aikana.

Kävimme päivän aikana muutamalla Parikkalan lintupaikalla, mutta mitään ihmeempiä ei löytynyt. Illalla lepäilimme hotellilla ja yöllä suuntasimme taas heinäkurppapaikalle. Soidinta ei tänäkään yönä kuulunut ja Siikalahdellakin olivat äänessä lähinnä hyttyset, joten reissun lintuanti jäi vaatimattomaksi.



ma 4.6.

Aamupäivällä otimme suunnan kotia kohti. Ruokolahdella poikkesimme Edefeltin jalanjäljissä kirkonmäellä ja Suomen ehkä erikoisimmalla siirtolohkareella, Kummakivellä. Puumalan kahvitauolla saimme päähämme lähteä vielä Ristiinaan katsomaan Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kotimatkalla teimme vain yhden lintupysähdyksen tuulisella Riihimäen Sammalistonsuolla.

Kummakivi

Astuvansalmen kalliomaalauksia

Kahden eliksen päivä

la 26.5.

Aamulla kävin pyörällä Tammelassa Saaren Kansanpuistossa hakemassa ekopinnoja vanhan metsän lajeista. Idänuunilintua en saanut, mutta kahdella pikkusieppokoiraalla oli polun varrella kilpalaulantaa.

Iltapäivällä lähdimme kohti länsirannikkoa pääkohteena Kristiinankaupungin kyläpöllönen. Kun olimme päässeet Harjavaltaan asti, puhelimeen kilahti tieto Puurijärvellä nähdystä kahdesta valkosiipitiirasta. Olimme vain 40 km päässä havaintopaikasta, joten käänsimme auton kohti Kokemäkeä. Linnut löytyivät nopeasti Kärjenkallion lintutornista ja sain suunnittelemattoman eliksen. Eliskahvit joimme Ulvilan Leineperissä ja tutustuimme samalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ruukkikylään.

Matka jatkui Merikarvialle, mistä meillä oli majoitus varattuna. Lankoskella pysähdyimme bongaamaan koskella viihtyvän virtavästäräkin. Purimme tavarat Mericampingin mökkiin, kävimme keskustassa syömässä ja odottelimme iltaa. Kymmenen aikaan lähdimme kohti Kristiinankaupunkia. Matkalla poikkesimme nopeasti Siipyyn tornissa ja pääkallopaikalle Siipyyn kylälle saavuimme yhdentoista aikaan.

Olin turhautunut jo vartin odottelun jälkeen. Hyttysiä oli paljon ja seisoskellessa tuli nopeasti kylmä. Onneksi kyläpöllönen aloitti konserttinsa aikaisin. Ensimmäiset vihellykset lintu päästi 23.48 ja sai siten kolmikymmenpäisen yleisönsä valpastumaan. Sen jälkeen se oli hetken hiljaa ja aloitti aktiivisemman ääntelyn hieman puolenyön jälkeen. Jossain vaiheessa lintu vaihtoi tien toiselle puolelle ja lensi lähes ylitseni. Harmillisesti en tajunnut ohilentoa ennen kuin lintu oli jo takanani ja näin siitä vain vilahduksen. Joka tapauksessa turhautuminen vaihtui iloksi päivän jo toisesta eliksestä.

Kaverin kuvaama video Siipyystä:

su 27.5.

Aamulla lähdimme kotimatkalle Porin kautta. Yyterissä oli hiljaista. Kahlaajia lietteillä oli jonkun verran, mutta ne olivat kaukana ja pahassa väreilyssä. Pari tundrakurmitsaa erottui sirrien joukosta. Sitruunavästäräkki ilahdutti pysähtymällä hetkeksi tornin viereiseen puuhun. Kotikulmilla kävimme vielä Urjalan Kortejärvellä, mutta hiljaista oli sielläkin.

Utön kevättä

pe 27.4.
Saapuminen Utöhön myöhään illalla.

la 28.4.

Dokkarikuva sepelrastaasta.

Kello oli soimassa viideltä, jotta ehtisin kuvaaman auringonnousua. Taivaanrannassa oli kuitenkin sen verran pilviä, että auringonnousu jäi vaatimattomaksi. Loppupäivän kyllä paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Itärannalla oli kahdeksan merisirriä hyvällä katseluetäisyydellä. Yksi luotokirvinenkin näyttäytyi ja Itäniityllä mylvi luhtakana. Telttapaikalla pyöri arka sepelrastas, jonka saimme lopulta kiikariin monen yrityksen jälkeen. Mustaleppälintuja oli saaressa useita.

Aurinkoinen ja lämmin päivä houkutteli esiin paljon rantakäärmeitä. Parhaimmassa kasassa helikopterikentällä oli seitsemän yksilöä. Yksi iso naaras ja kuusi pienempää koirasta.

Kolme kasan seitsemästä rantakäärmeestä.

su 29.4.
Aamulla kello soi puoli kuusi. Päivä oli harvinaisen tuuleton. Kiertelimme saarta aamiaiseen asti, mutta mitään ihmeempää ei näkynyt.

Päivällä sateli, mutta sateen vähän rauhoituttua lähdimme taas liikkeelle. Hyönteissyöjien määrä oli lisääntynyt. Mustapääkerttuja oli saaressa lähemmäs sata ja niitä näki jopa pieninä parvina. Myös pensastaskuja ja leppälintuja oli joka paikassa. Itärannalla oli kaksi karikukkoa ja kylältä saimme vihdoin Utö-pinnan nokkavarpusesta.

Päivä päättyi kauniiseen auringonlaskuun.

ma 30.4.
Aamu valkeni selkeänä, mutta seitsemän aikaan saaren päälle laskeutui sumu. Aamukierros ei tuottanut uusia lajeja.

Aamuaurinko lammashaassa.

Kesken aamiaisen laiton radiopuhelimen kautta tuli tieto kylällä nähdystä 2kv sepelsieposta. Aamiainen sai odottaa ja lähdimme lintua etsimään. Löysin sepelsiepon uudestaan museon takaa, mutta se oli vain hetken paikallaan ja sen ehti lisäkseni nähdä vain yksi henkilö. Ankarasta etsinnästä huolimatta lintua ei enää löydetty. Sepelsieppoa etsiessä sattui kiikariin myös kevään ensimmäinen pensaskerttu.

Sepelsieppohälytys keräsi hetkessä saaren lintuharrastajat löytöpaikalle.

Ennen lähtöä kiertelin lähinnä kylällä. Majakan kalliolla kangaskiuru lähti jaloista ja myöhemmin nuolihaukka lensi yli. Utö-pinnoja on nyt 103. Paluumatka vietettiin leppoisassa säässä Eivorin kannella kihuja, ruokkeja ja riskilöitä katsellen. Nötössä näimme taas yhden sepelrastaan.

Videolla ottamaani scoping-kuvaa Itärannan merisirreistä ja karikukoista: