Sunnuntaina 14.7. lenkkeilin Prisman kauppakeskuksen ohi. Hiljattain niitetyllä pellolla Prisman vieressä näytti olevan muutama kuovi ja rusakko. Yksi "kuovi" pisti silmääni, joten kaivoin kiikarit repusta. Lintu olikin nuori mustapyrstökuiri. Kävelin kotiin hakemaan kaukoputken ja palasin pyörällä pellolle katsomaan lintua tarkemmin. Havainto oli erityisen mieluisa, koska se oli 200. ekoelikseni.
Luku ei ehkä tee vaikutusta, mutta Lounais-Hämeen lajikirjo on vaatimaton. Esimerkiksi tällä hetkellä olemme Tiiran mukaan ainoa lintuyhdistys, jonka alueella on alkuvuonna havaittu alle 200 lajia.
Maanantaina 15.7. tein retken Söderskärin majakalle Porvooseen. Pieni risteilyalus lähti matkaan Helsingin Vuosaaresta ja oli Söderskärillä 1 t 15 minuuttia myöhemmin. Valitsin vähän huonon ajankohdan retkelle, koska lintujen pesintöjen takia liikkuminen saarilla oli sallittua vain hyvin pienellä alueella. Elokuun alusta alueella voi liikkua vapaammin. Lintuhavainnot jäivät siis melko vähäisiksi. Huomio kiinnittyi lähinnä saarten runsaaseen riskiläkantaan. Lintuja oli ilmassa, meressä ja kallioilla. Tiiran mukaan Söderskärin lintuasemalta oli muutamaa päivää aikaisemmin laskettu 340 paikallista riskilää.
Aikaa saareen tutustumiseen oli reilu tunti ja siitä suurimman osan käytin majakassa alueen historiaan perehtyen. Vaikka itsekin joskus haaveilen Muumipappa ja meri -henkisestä irtiotosta karulla majakkasaarella, on pakko hämmästellä entisajan majakanvartijoita ja luotsimiehiä, jotka kelirikon aikana elivät viikkoja eristyksissä saarilla ilman nykyajan mukavuuksia.
Näkymä majakasta. Etualalla majakanvartijoiden talo, toisella saarella luotsitupa. Riippusiltaa ei saa ylittää lintujen pesimäaikana 1.5.-31.7.
Olin heinäkuun ensimmäisellä viikolla kaupunkilomalla Viron Tartossa. Kyseessä ei ollut lintumatka, mutta tammitikka oli kuitenkin lähtiessä mielessä. Tiesin niitä olevan Tartossa useammassa paikassa.
Poikkesin jo ensimmäisenä päivänä hyvänä tammitikkapaikkana pidetylle Raadin hautausmaalle. En ehtinyt olla hautausmalla kuin muutaman minuutin, kun näin tikkalinnun. Menin lähemmäksi ja löysin puista kolme tikkaa. Minulla ei ollut kiikaria mukana, koska en hotellilta lähtiessäni ollut suunnitellut meneväni vielä hautausmaalle. Jouduin siis katsomaan tikkoja paljaalla silmällä. Parhaiten näkemäni tikka oli kyllä tammitikka, mutta halusin nähdä linnun paremmin, joten palasin seuraavana aamuna kiikareiden kanssa. Nyt jouduin etsimään tikkoja pitemmän aikaa, mutta lopulta löysin tammitikan hautausmaan länsiosasta. Sain katsella sitä rauhassa kiikareilla ja lähelle tuli sopivasti kaksi nuorta käpytikkaa vertailukohteeksi. Kuvat jäivät ottamatta, koska mukana ei ollut kännykkää kummempaa kameraa.
Raadin hautausmaa on käymisen arvoinen lintupaikka. Sinne on Tarton keskustasta muutaman kilometrin matka. Suomalaisille hautausmaille tyypilliset nurmikot puuttuvat, joten kasvillisuus on maan tasolla tiheää. Eri-ikäisiä ja -lajisia puita on paljon. Havaitsin mm. idänuunilintuja, pähkinänakkeleita ja hautakynttilöiden steariinia ahmivia mustavariksia. Lintuja oli nyt heinäkuun aamunakin hyvin äänessä ja voin vain kuvitella touko-kesäkuun aamun äänimaailman.
Hautausmaa on suuri, joten tammitikka ei välttämättä ihan heti löydy. Oman kokemukseni perusteella sen voi löytää mistä tahansa hautausmaalta. Ensimmäisenä päivänä näin tikan alueen itäosassa Tarton yliopiston hautausmaalla ja toisena päivänä vastakkaisella reunalla Peetrin hautausmaan ja sotilashautausmaan rajamailla (kartta alla).
la 1.6.
Vuosien takaista heinäkuista päiväreissua lukuunottamatta en ollut aikaisemmin käynyt Utössä kesäaikana. Nyt lähdin matkaan heti ensimmäisenä kesälomapäivänä. Tällä kertaa matkustin julkisilla. Ensin bussilla Turkuun ja sieltä tunnin odottelun jälkeen toisella bussilla Pärnäsiin.
Punaisesta siniseksi muuttunut Eivor saapui sateiseen Utöhön puoli kahdeksan aikoihin. Kävin nopeasti kaupassa ja sitten laivalla tapaamani porukan kanssa saunomassa rantasaunalla.
su 2.6.
Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin hieman viiden jälkeen. Aamu oli kylmä ja tuulinen. Puoli yhdeksän aikaan löysin lauttarannan kalliolta pitkään Utön vesillä viihtyneen allihaahkan. Sitä kuvatessa tuli tieto Itärannalla jo edellisenä päivänä ensimmäisen kerran näyttäytyneestä taskusta. Tasku oli kähmy, mutta näin sen kuitenkin nopeasti. Varmuutta lajista ei vielä saatu, joko mustapää- tai sepeltasku.
Puoli kymmenen aikoihin kävin hotellin aamiaisella. Loppupäivän kiertelin mukavasti lämmenneessä säässä aurinkoista saarta ja sain helposti kymmenkunta Utö-pinnaa. Minultahan puuttuivat kaikki kesälajit. Illalla pidimme iltahuudon kahden muun ornin kanssa.
Scouppikuva allihaahkasta.
ma 3.6.
Lähdin liikkeelle yöllä kahden aikoihin. Saari oli ensin hiljainen. Kolmen aikaan kehrääjä surisi Gamla Postenin luona ja vähän myöhemmin näin ja kuulin sen koululla. Aamun valjettua äänet pikku hiljaa lisääntyivät. Menin puoli viiden aikoihin takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aamupäivällä näin Itärannalla vaihtopukuisen tundrakurmitsan ja vesipääskyn, muuten lajisto oli edellisen päivän kaltaista.
ti 4.6.
Aamu oli vähän sateinen, joten nukuin kuuteen ja kiertelin vain kylällä ennen aamiaista. Aamiaisen jälkeen tasku oli sunnuntaita paremmin näkyvillä Itäniityllä. Kuvista lajiksi varmistettiin sepeltasku. Yhdentoista aikaan Saunalahden puskasta löytyi koiraspuolinen rusorintakerttu. Lintu oli vikkelä liikkeissään, mutta se oli silti hyvin kaikkien nähtävillä. Allihaahka lepäili taas lauttarannassa. Illalla pidimme iltahuudon saaressa olevien lintuharrastajien (6 henkilöä) kesken.
Lämmin eteläinen ilmavirtaus toi saareen paljon ohdakeperhosia.
ke 5.6.
Lähdin liikkeelle jo 3.40 tyyneen aamuun. Itärannan lähellä sirisi viitasirkkalintu, lammashaassa lauloi idänuunilintu. Staijasin myös jonkin aikaa, mutta merellä oli aika hiljaista.
Hieman ennen yhtätoista kävin kaupassa. Olin aikeissa viedä ostokset kämpille ja vähentää samalla vaatteita, kun Itäniityltä tuli hälytys punapäälepinkäisestä. Käännyin lammashaan kohdalta takaisin, mutta juuri ostetuista jäätelöistä tuli ongelma. Ne sulaisivat lämpimässä ihan velliksi. Niinpä laitoin ne äkkiä repussa olevaan roskapussiin ja heitin pussin ohi mennessä kaupan jäätelöaltaaseen ilmoittaen samalla hakevani ne myöhemmin. Kaupan henkilökunta suhtautui ymmärtäväisesti. Punapäälepinkäinen oli hienosti näkyvillä hautausmaan lähellä ja lintuporukalla tietysti tunnelma korkealla. Eikä ihmekään ottaen huomioon, että lepinkäisen lisäksi rusorintakerttu, sepeltasku ja allihaahka olivat edelleen saaressa. Illalla oli taas iltahuuto.
Lämpöväreilyn takia heikkolaatuista scouppikuvaa punapäälepinkäisestä:
to 6.6.
Aamu ei tuonut mitään uutta. Tein saarikierroksen ja staijasin jonkin aikaa. Aamupäivällä Itäniityltä löydettiin yksi listallani olleista toivelajeista: kirjokerttu. Se lauloi raripuskassa ja vei pesäntekotarpeita läheiseen katajaan.
Päivästä tuli poikkeuksellisen lämmin. Kerrankin Utössä varta vasten hain tuulisia paikkoja, jotta olisi ollut vilpoisampi. Mehiläissyöjä oli kaikkien toivelistalla, mutta sitä ei nyt saatu. Iltahuuto pidettiin taas edellisten päivien tapaan.
Lammashaka kesäasussa.
pe 7.6.
Heräsin taas aikaisin, jotta ehtisin tehdä pienen saarikierroksen ennen laivan lähtöä. Ulos pääsin hieman ennen neljää. Koulun nurkalla lauloi pikkusieppo, Itäniityllä oli hiljaista. Kylätietä palatessani huomasin piipun päällä istuvan kyyhkyn. Aamuvalossa se oli jotenkin oudon pullea ja tumma, enkä heti tajunnut lajia. Kyyhky lähti Kerhon suuntaan, missä oltiin onneksi valppaita ja huomattiin lintu, joka oli tietenkin turkinkyyhky. Taas yksi utöpinna, joita viikon aikana kertyi kaikkiaan 26. Siihen kun lisää vielä muutaman eliksen, niin reissu oli enemmän kuin onnistunut.
Eivor lähti 5.30 ja oli perillä Pärnäsissä 9.45. Jatkoin reilu puoli tuntia myöhemmin bussilla helteiseen Turkuun ja sieltä kymmenen minuutin odotuksen jälkeen toisella bussilla kotiin.
Lossin pääsiäisruuhkia peläten lähdimme matkaan ajoissa ja jätimme Paraisten ruokaostoksetkin varmuuden vuoksi väliin. Turhaan, sillä saimme ajaa lossiin suoraan ilman jonotusta. Niinpä Nauvoon jäi reilusti aikaa kaupassa käyntiin ja kahvitteluun. Pääsiäinen näkyi kuitenkin Pärnäsin satamassa. Jo kolme varttia ennen Eivorin lähtöä parkkipaikka oli tupaten täynnä. Laivalla olikin väkeä enemmän kuin koskaan aiemmilla reissuillamme. Laiva lähti pyhien takia perjantain aikataulun mukaan 18.15 ja oli perillä Utössä noin klo 23.00.
Eivorilla oli paljon lintuporukkaa.
pe 19.4.
Yöunet jäivät lyhyiksi. Heräsin 5.30 ja olin ulkona puoli tuntia myöhemmin. Aamu oli tyyni, mutta kylmä. Kiertelin saarta kolmisen tuntia. Itäniityn laidalta nousi suopöllö, muuta merkittävää ei löytynyt. Yhdeksältä kävimme hotellin aamiaisella ja jatkoimme sen jälkeen kiertelyä. Auringon noustua korkeammalle ilma lämpeni mukavasti ja houkutteli rantakäärmeitä esiin. Muuton kannalta sää ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Päivän parhaimmaksi havainnoksi jäi Saunalahdella uiskennellut kesäpukuinen pikku-uikku. Uusia utöpinnoja tuli päivän aikana kuusi: merihanhi, piekana, kurki, hemppo, lehtokurppa ja pikku-uikku.
Rantakäärmeitä oli parhaimmassa paikassa kahdeksan. Kyitä ei sattunut eteen kertaakaan.
la 20.4.
Lähdimme liikkeelle puoli seitsemän aikoihin. Päivä oli täysin tyyni ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen ja lämmin. Linturintamalla oli hiljaista koko päivän. Sisämaan asukille mukavia havaintoja olivat soidintava luotokirvinen ja luodolla loikoillut hylje. Uusia utöpinnoja tuli vain yksi: huoneen ikkunasta havaittu ruskosuohaukka. Illalla kävimme hotellilla pitsalla.
Eteläkärkeä. Meri on tuonut saarelaisille lahjaksi tukkeja. Monessa pihassa näkyi niistä tehtyjä klapeja.
su 21.4.
Aamu valkeni aurinkoisena ja pysyikin sellaisena koko päivän. Tuuli oli hieman voimistunut, mutta oli edelleen vähäistä ulkosaariston mittakaavassa. Päivä kului taas saarta kierrellessä. Pikku-uikku uiskenteli edelleen Saunalahdella ja kahlaajia muutti jonkun verran. Uusia utöpinnoja sain kanadanhanhesta ja suokukosta. Illalla lähisaarella istui huuhkaja, jonka kaikki halukkaat näkivät. Ilta jatkui pöllöjen merkeissä, sillä saunoessamme rantasaunalla näimme löylyhuoneen ikkunasta ohi lentävän suopöllön.
Lokki hylkeenraadolla hotellin rannassa.
ma 22.4.
Ennen lähtöä ehdin staijata ja kierrellä muutaman tunnin. Muutto oli edelleen vähäistä. Eivor lähti ajallaan klo 12.30 ja oli perillä Pärnäsissä klo 17.30.
Lähdimme Utöhön heti lomani alkaessa perjantaina. Edellisestä talvireissustani saarelle olikin jo kaksi vuotta. Ensimmäinen mukava lintuhavainto tehtiin matkan varrelta Koskelta, kun huomasimme pellon päällä lentelevän piekanan. Kävimme perinteiseen tapaan ruokaostoksilla Paraisilla ja ehdimme myös kahvitella Nauvossa ennen yhteysaluksen lähtöä klo 18.15. Laivalla oli helmikuuksi yllättävän paljon väkeä, mutta olihan talvilomaviikot käynnissä. Matka Utöhon taittui melko nopeasti, koska Eivor poikkesi matkalla vain Berghamnissa ja Jurmossa. Perillä tuulisessa ja lumettomassa Utössä olimme klo 22.15.
Itäniitty helmikuun auringossa.
la 23.2.
Aamulla kävimme hotellin aamiaisella, jonka jälkeen lähdin yksikseni kiertelemään saarta kaverin lähtiessä päiväksi Jurmoon. Sää oli tuulinen, mutta aurinkoinen. Saarella oli aika vähän lintuja. Minulla ei ollut omaa putkea mukana, mutta luotsiasemalla näin staijareiden putkista merisirriparven. Yli lentäneiden kiurujen ääni kuullosti mukavan keväiseltä. Itärannalla oli saaressa talvehtinut luotokirvinen ja merimerkin päällä istui kottarainen. Merellä oli peruslajistoa: isokoskeloita, sinisorsia, telkkiä, kyhmyjoutsenia ja merimetsoja. Päivällä kävin hotellilla pitsalla. Sen jälkeen vielä vähän kiertelyä ennen pimeän tuloa, mutta ei mainittavia havaintoja.
su 24.2.
Aamu valkeni sumuisena ja kovin tuulisena. Kiertelimme hetken ennen hotelliaamiaista, mutta mitään mainitsemisen arvoista ei tullut eteen. Puolen päivän jälkeen sumu väistyi ja aurinko tuli esiin. Muut hotellivieraat lähtivät mantereelle, joten jäimme majapaikkaan kahdestaan. Iltapäivä kului taas kiertelyn merkeissä, mutta hiljaista oli edelleen. Uusiksi retkipinnoiksi sain päivän aikana vain peipon, tilhen ja tukkasotkan.
ma 25.2.
Kevään ensimmäinen leskenlehti
Heräsimme 15 m/s puhaltavaan tuuleen. Aurinko paistoi kuitenkin mukavasti ja kovasta tuulesta huolimatta kiertelimme saarella, joka oli edelleen hiljainen. Uusia lintulajeja ei tälle reissulle enää tullut. Satamassa kukkineet leskenlehdet ilahduttivat ja lintujen piilotellessa tyydyin kuvailemaan niitä kännykällä. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme, söimme lounaan ja siirryimme yhteysalukselle. Eivor lähti klo 14 ja oli Pärnäsissä jo 17.40.
Kävimme katsomassa Sauvossa renkaatonta kiljuhanhea. Hanhi oli hyvin näkyvillä pellolla joutsenparvessa, missä se liikkui yhdessä tundrahanhen kanssa. Samalla reissulla poikkesimme myös Turussa Katariinanlaakson ja Åvikin lintuja ihmettelemässä. Alla olevassa videossa tundrahanhi on vasemmalla ja kiljuhanhi oikealla.
Kävin bussilla Turussa asioilla. Samalla reissulla poikkesin tutustumaan Katariinanlaakson luonnonsuojelualueeseen. Ajatuksenani oli päästä kuvaamaan siellä jo pitempään viihtynyttä pähkinänakkelia. Nakkelipaikka löytyi helposti, mutta lintua ei näkynyt. Ruokintapaikalla riitti kyllä muuten säpinää. Sää oli kuitenkin pilvinen ja paikka pimeä, joten tyydyin kuvaamaan oravien ja tiaisten syömätouhuja kännykällä.
Jossain vaiheessa pähkinänakkeli yllättäen ilmestyi äännellen takaani. Sen jälkeen se kävikin jatkuvasti ruokintakivellä ja otti pähkinöitä myös suoraan kädeltä. Aurinkokin alkoi lopulta paistamaan, mutta vikkelää lintua oli silti vaikea kuvata, koska se vaihteli ruokapistettä jatkuvasti. Oli kuitenkin mukava kokemus päästä ruokkimaan nakkelia ja oravia kädestä. Alla käsivaralta kuvaamani kännykkävideo:
to 18.10.
Kävin Helsingissä. Reissu ei ollut lintureissu, mutta koska reitin varrella oli viitatiaispaikka, niin pakkohan siellä oli käydä. Jäin metrosta Herttoniemen asemalla ja paikka löytyi lyhyen kävelymatkan päästä. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin viitatiainen saapui. Lintu äänteli onneksi aktiivisesti, joten se oli helppo huomata ja tunnistaa. Paikalla oli lisäkseni neljä lintuihmistä ja kaikki saivat linnusta havainnon.
la 20.10.
Lähiretkeilimme LHLH:n alueen pohjoisosissa, lähinnä Urjalassa. Aluksi kävimme katsomassa, oliko Kokonjärven morsiosorsa vielä paikalla. Sorsaa ei löytynyt, mutta Kokonjärven uimarannan lähellä suuren kuusen latvassa istunut varpuspöllö ilahdutti syyshuudollaan.
Rutajärvellä ui nuori kaakkuri ja useita silkkiuikkuja. Kortejärven tornista näkyi paljon mm. haapanoita, mutta mukavimmat havainnot saimme järven pohjoispäästä. Olimme juuri kiikaroimassa neljää merikotkaa, kun ruovikosta kuului toivottu ääni: viikstimali. Ääni liikkui ruovikon yllä, mutta näköhavaintoa emme silti saaneet. Minulle mukava uusi LHLH-pinna.
Humppilan Myllynkulmalla näimme syksyn ensimmäisen koskikaran. Poikkesimme vielä Kiipunjärvellä, joka ei tarjonnut linnun lintua.
su 21.10.
Lähiretkeily jatkui, nyt yhdistyksen alueen eteläosissa. Tammelan Pyhäjärvellä oli melko hiljaista. Papinnokasta näkyi valkoposkihanhiparvi ja muutama uivelo, Patasaaresta alleja, koskeloita ja harmaahaikara.
Someron Oinasjärvellä oli noin 300 kanadanhanhea. Mikäköhän niitä vetää juuri tälle järvelle? Järven yli lentänyt merikotka aiheutti hanhissa pientä hermostumista, mutta ei paniikkia.
Lepänsangan pelloilla oli isohko vapoparvi ja viitisenkymmentä töyhtöhyyppää. Halkjärvellä oli hiljaista, samoin Painiojärvellä.
Matkalla Somerolle poikkesimme Letkun koulun pihassa etsimässä kuppikiveä. Varsinainen kivi jäi löytymättä, mutta pihassa oli myös erikoisesti haljennut "kuppikallio". Kallion kuppien alkuperästä ja aitoudesta ei ole varmuutta.
Poutainen ja ajankohtaan nähden lämmin päivä. Etelätuuli puhalsi noin 7 m/s, mutta se ei saarella juuri tuntunut. Lähdimme liikkeelle aamulla 7.30. Staijata ei kannattanut, joten kiertelimme saarta pari tuntia. Pikkulintuja oli paljon liikkeellä, mutta eteen ei sattunut mitään myöhäistä keltavästäräkkiä ja haarapääskyjä mielenkiintoisempaa.
Tiaisia oli saarella paljon.
Hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme kiertelyä. Rastaita ja tiaisia oli paljon, mutta muuten aamupäivä oli todella hiljainen. Radiopuhelimetkin olivat mykkiä iltapäivään asti. Puoli kolmen aikoihin suuntasin raripuskan ohi kohti Itärantaa. Tenovuon Jorma katseli raripuskaa ja kertoi nähneensä mielenkiintoisen näköisen linnun menevän puskaan. Jäin paikalle ja pian Jorma huomasikin hippiäisuunilinnun. Ehdin saada pari huonoa kuvaa linnusta ennen kuin se sukelsi takaisin pensaan uumeniin (kuvat alla). Radiopuhelinhälytyksen jälkeen paikalle saapui kolme muutakin lintuihmistä, mutta lintu ei enää näyttäytynyt.
Päiväkahvin ja -tauon jälkeen jatkoimme kiertelyä muutaman tunnin ilman merkittävämpiä havaintoja.
su 14.10.
Sää oli aurinkoinen ja poutainen koko päivän, mutta staijata ei tänäänkään kannattanut. Päivä kului saman kaavan mukaan kuin edellinenkin. Muuten hiljaisen lintupäivän piristys oli hieman ennen puolta päivää Itärannalta löytynyt pikkusirkku, jonka ehtivät nähdä kaikki halukkaat.
Lepohetki raripuskan juurella.
Sataman joutomaalla ruokaili koko päivän kaksi kangaskiurua. Pikkusirkun lisäksi sain muutaman uuden utöpinnan mm. pyrstötiaisista.
Illalla saunoimme hotellin rantasaunalla.
Maanantaiaamun kaunis auringonnousu.
ma 14.10.
Kaunis syyssää jatkui. Aamulla etsiskelimme Itäniityllä nähtyä suopöllöä, mutta se ei suostunut näyttäytymään meille. Lammashaasta löytyi kuitenkin retkelle uutena lajina vielä pikkusieppo. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme ja siirryimme klo 14 lähteneelle Eivorille. Aurinko lämmitti mukavasti, joten matka taittui kannella. Mantereella olimme jo hieman puoli kuuden jälkeen.
Lauantaina 29.9. kävin bussilla katsomassa Karkkilan lintutarjontaa. Karjaanjokisuulla oli jo kaksi viikkoa viihtynyt mandariinisorsa. Lintu löytyi sinisorsien joukosta muutaman minuutin etsiskelyn jälkeen. Lintu oli vaihtopukuinen koiras, jonka ruskeiden höyhenten alta pilkotti juhlapuku.
Pakkasyön jälkeinen kylmä aamu sai Karjaanjoen höyryämään.
Karjaanjoella oli muutakin mukavaa tarjottavaa. Virtavästäräkki löytyi ensimmäisen kerran sadan metrin päästä mandariinipaikasta. Ehdin nähdä siitä vain vilahduksen. Toisen vilahduksen näin vähän matkan päässä olevalta padolta. Mahdollisuuksia kuvaamiseen ei siis ollut. Paikallisen lintuharrastajan avustuksella löysin padon alapuolelta myös koskikaran.
Saavuimme
Oulun seudulle illalla ja ajoimme suoraan Yli-Iihin. Jo viikon paikalla
oleillut sininärhi löytyi nopeasti. Se istui vuoroin sähkölangalla,
vuoroin koivussa ja saalisteli aktiivisesti jotain ojan pohjalta. Paikalla oli pari muutakin autokuntaa ja
paikallisella isännällä riitti ihmettelemistä etelän bongareiden
touhuissa.
Scoping-kuvaa sininärhestä (videolla ei ole ääntä):
la 9.6.
Yön vietimme Iin sillat -campingin mökissä. Aamulla
suuntasimme ensimmäiseksi Liminganlahdelle Virkkulan torniin, josta
näimme tietysti useita mustapyrstökuireja ja muita kahlaajia. Limingalta
matka jatkui Kalajoen Vihaspauhaan, missä havaitsimme mm. pikkutiiroja,
merikihuja ja karikukkoja. Kävimme myös hiekkasärkillä, joiden
lampareissa näkyi lapinsirrejä ja tyllejä. Illaksi siirryimme
Evijärvelle, missä meillä oli majoitus sikäläisen campingin mökissä.
Evijärven lintutornista seurasimme mustatiiroja, joita näkyi kolmekin
kerralla. Tornin edustalla uiskenteli myös pari kaakkuria ja suolla
hautoi sääksi pesässään.
Mustatiiramaisemaa Evijärven tornista
su 10.6.
Sunnuntain ensimmäinen kohde oli Merenkurkun saaristo
Mustasaaressa. Tällä kertaa käynnin aiheena eivät olleet linnut vaan
halusin nähdä maankohoamisrannikkoa. De Geer -moreenit näkyivätkin hyvin
Svedjehamnin yli 20 metriä korkeasta tornista.
Merenkurkun maankohoamisrannikkoa - Unescon maailmanperintökohde
Kotimatkalla poikkesimme Kriistinankaupungin Hamnfjärdenissä bongaamassa avosetin. Lintu oli hyvin nähtävissä tornin edustan lietteillä. Matalalla sisälahdella oli muutenkin paljon lintuja, mm. jo syysmuutolla olevia mustavikloja ja yksinäinen vesipääsky.
Scoping-kuvaa avosetistä:
Merikarvian Lankoskella pysähdyimme syömään ja samalla kävimme
katsomassa tietysti virtavästäräkkiä, joka oli taas helposti nähtävissä
koskella.
Saavuimme
Parikkalaan illansuussa ja majoituimme hotelli Laatokan Porttiin.
Ensimmäinen tutustumiskohde oli Parikkalan patsaspuisto. Ihmeteltyämme
yli 500 betonipatsasta kävimme syömässä ja pikaisesti Siikalahden patotiellä.
Patsaspuiston joogaajat
Auringonlaskun jälkeen suuntasimme tunnetulle heinäkurppien soidinpaikalle aivan rajavyöhykkeen tuntumaan. Ilta oli lämmin ja tyyni. Kuovit ja ruisrääkät pitivät mekkalaa, mutta heinäkurpat eivät harmiksemme soidintaneet. Muutaman kerran olin kuulevinani heikosti soidinääntä, mutta havainto jäi epävarmaksi. Illan aikana kävimme tarkistamassa myös paikan, jossa edellisenä yönä oli laulanut pikkukultarinta, mutta siitä ei nyt ollut merkkiäkään. Siikalahdella oli äänessä tavanomaisia yölaulajia. Illan ja yön parhaaksi anniksi jäi läheltä pyyhkäissyt kehrääjä ja kuhankeittäjän laulu, joka minulta tosin jäi kuulematta. Takaisin hotellilla olimme yöllä kahden aikoihin.
Siikalahtea illalla
su 3.6.
Hotelliaamiaisen jälkeen kävimme Siikalahden torneissa ja opastuskeskuksessa. Sieltä matka jatkui kohti vaikuttavia Mykkiin kiviä, jotka ovat Pohjoismaiden suurin siirtolohkareryhmä. Järkäleiden välissä on luolia, joissa on kertoman mukaan piiloteltu venäläisiltä isonvihan aikana.
Kävimme päivän aikana muutamalla Parikkalan lintupaikalla, mutta mitään ihmeempiä ei löytynyt. Illalla lepäilimme hotellilla ja yöllä suuntasimme taas heinäkurppapaikalle. Soidinta ei tänäkään yönä kuulunut ja Siikalahdellakin olivat äänessä lähinnä hyttyset, joten reissun lintuanti jäi vaatimattomaksi.
ma 4.6.
Aamupäivällä otimme suunnan kotia kohti. Ruokolahdella poikkesimme Edefeltin jalanjäljissä kirkonmäellä ja Suomen ehkä erikoisimmalla siirtolohkareella, Kummakivellä. Puumalan kahvitauolla saimme päähämme lähteä vielä Ristiinaan katsomaan Astuvansalmen kalliomaalauksia. Kotimatkalla teimme vain yhden lintupysähdyksen tuulisella Riihimäen Sammalistonsuolla.
